Garde, seuraaminen

Oppimishistoriaa

Vähän täytyy kertoa Garden oppimishistoriaa, josta selviää hyvin, miksi ollaan tässä vaiheessa seuraamiskäskyn harjoittelussa. Garden tullessa meille, minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä koirien kouluttamisesta ja onnistuin opettamaan hihnankiristymisen lenkeillä vihjeeksi, että nyt täytyy istua. Kun Garde lähti viereltä ja hihna kiristyi, silloin minä pysähdyin ja koira veti vielä aikansa pääsemättä eteenpäin ja lopulta istui, jolloin hihna löystyi ja lähdin liikkeelle. Tuota liikesarjaa en kauaa kerinnyt tekemään, ehkä jokusen viikon, mutta soppa oli valmis. Pentukoiralla kun kaikki vahvisteet (tässä hihnan löystyminen) toimii niin hyvin. Hyvin koira oppi istumaan.

Kun aloitin Jyväskylän Tokokerhossa käymisen tammikuussa 2012, niin alkoi opettelu hihnassa kävelemisessä. Hihna vaihtui liinaan, oisko ollut 15m tai 20m ja opeteltiin vihjeelle minun lähellä kulkeminen. Mennään -käsky on semmoinen jolla Garde kulkee minusta max. metrin päässä. Mennään vihjeen tekemisessä on ihan hurja massa, eli määrä, mitä käytöstä on tehty. Mennään vihjeen alla Garde käytti ylivoimaisesti eniten seuraamispaikkana; n. 40cm minusta irti, vasemmalla puolella, kuono eteenpäin. Ja siinä pystytiin ilman hihnaa menemään niin pitkästi kuin halusin.

Jos koiralla on lukematon määrä toistoja, jostain tietystä tavasta toimia ja se on ollut koiralle hurjan kannattavaa. Eli koira on päässyt eteenpäin lenkillä, ilman että hihnaa yleensä edes on, niin on aika haastavaa perustella että miksi sen kannattaakin yhtäkkiä kulkea tiiviisti minussa kiinni, kuono minua kohti. Gardelle vielä jostain syystä erityisen haastavaa. Asentona/käytöksenä itsessään seuraaminen on jo jotenkin älytön, jos miettii että kyllä sitä ihmisenäkin katsoo eteenpäin, minne on menossa, eikä tuijota kaveria, vaikka vierekkäin käveltäisiinkin. Ja kokoeroakin kun kuitenkin on paljon, niin että pitää koiran katsoa vielä yläviistoon...

Garde ja Liffe, mennään käsky syksyllä 2014

 

Alkukesästä 2014 kävin Jaana Rajamäen Treenaa taitojasi, kouluta koiraasi -viikonloppukurssilla. Ja Jaanan innoittamana vain koko kesän vahvistin seuraamisia. Eli vapaana metsälenkillä, kun Garde tarjosi itse seuraamista, niin palkkasin kokoajan vain lähempänä ja lähempänä tapahtuvia seuraamisia. Jossain vaiheessa nostin kriteeriä (eli mitä koiran täytyy tehdä saadakseen palkan) että koiran piti vilkaista minua ja kasvatin kontaktin kestoa pikkuhiljaa. Teimme siis toiminnan aikaansaamisen täysin uusiksi ja vahvistin tuota seuraamiskäytöstä n. 3-4kk, kunnes Garde tarjosi jo parhaimmillaan 15 askeleen tiivistä seuraamista, kuono minua kohti, ilman siis mitään vihjettä. Aiemmin olin tehnyt tuon toiminnan aikaansaamisen, n. 3-5 askeleeseen ja liittänyt sen jälkeen vihjeen... ei riittävää.. ainakaan Gardelle. Nyt tehdään seuraaminen siis kolmatta kertaa, kolmannelle vihjeelle :)



Seuraaminen

Syksyllä 2014 lähdin Koirakoulu Leikkiinkutsun Tanja Mäennenän opastuksella tekemään seuraamista vihjeelle. Ensimmäiset viisi askelta oli hurjan vaikeat. Vaikka koira lähti mukaan ja kontakti ehkä olikin hyvä, niin viimeistään kolmen askeleen jälkeen tahtoi pullahtaa Mennään -vihjeen käytös pintaan. Eli Garde irtaantui pienen matkan päähän ja kontakti tipahti. Kun tajusin täysin kokonaan pudottaa käytöstä tuon mennään -käskyn, niin seuraaminen lähti onnistumaan. Seuraaminen näytti pitkään vielä tosi, tosi laiskalta. Työmotivaatiota Gardella sain kasvatettua huimasti ihan vain tekemällä kohdetyöskentelyä. Treenien alkuun kuonolla kosketusta kosketuskeppiin, kauemmaksi vaaputtimeen ja muiden treenaajien kosketuskeppeihin, sekä kuonolla käsikosketusta omaan ja treenikavereiden kämmeneen. Alla video missä mennään nyt.

 

 

Videoiminen on oikeasti ihan huippuhyvä työkalu oman toiminnan parantamiseksi.

 

Mitä parannan omassa toiminnassa seuraavaksi:

 

- Palkka annettava vielä korkeammalta ylhäältä alaspäin ja tarkemmin omaa kylki/jalka -linjaa pitkin. Eli samalla myös taemmaksi, kun mitä videolla palkkaan. Aiemmin (viime vuonna) olen palkannut korostetusti omien kasvojen suunnasta, mutta sillä seuraaminen ja perusasento jää liian eteen.

 

- Reippaampaa kävelyä. Kun hidastan kävelyä, niin Garde tiivistää seuraamista, mutta vauhtia täytyy saada lisää. (Tässä videossa tosin olen ollut 2vrk kovissa selkäkivuissa, joten liikkeet kaikkinensa mulla tosi varovaisia)

 

- Käännöksiin selkeämpi oman ylävartalon kääntyminen ja askellus. Näitä pitää vielä kuivaharjoitella paljon, eli tehdä ilman koiraa, jotta en suotta sotke omalla käytöksellä koiran toimintaa.

 

Miten jatkan eteenpäin?.. tavoitetta

Kunnianhimoisena tavoitteena olisi saada BH koe suoritettua keväällä tai alkukesästä. Seuraamiseen pitää siis saada hurjasti kestoa lisää. Tosin kun käytösketju: perusasento > kontakti > liikkeelle lähtö > kontaktin pysyminen > pysähtyminen > perusasento > edelleen kontaktissa, on nyt kohtuullisen hyvällä mallilla, niin toiminnan lisääminen pitäisi olla sitten jo paljon helpompaa. Paljon vain yleistämistä, eli käytösketjun (seuraamisen) tekemistä eri ympäristöissä, erilaisissa häiriöissä ja välillä helpossa ympäristössä (tutulla kentällä) seuraamiseen kestotreenit.

Käännökset pitää saada omilla askeleilla varmoiksi ja sitten koira mukaan. Kun kestoa rupeaa olemaan ja käännökset onnistuu, niin pitkiä seuraamistreenejä tehtävä aina vain vaikeammissa häiriöissä. Saas nähdä mitä tulee, vai tuleeko mitään? Oltiin me jossain vaiheessa varmaan puoli vuotta tekemättä seuraamista, kun ei siitä vain tullut mitään.

 

Palkkaamisen vaikeus ja lisää tekemisen meininkiä

Draivin saaminen tuohon seuraamiseen onkin taas omanlainen haaste.. Lelupalkkaamisella sitä saa helposti lisää, mutta se ei oikein tahdo Gardelle käydä herkän ylikuumenemisen ja repimiskäytöksen nopean yleistymisen vuoksi (kts. edellinen blogikirjoitus). Käytiin leikkimistä harjoittelemassa Koirakoutsi Areenalla 31.12.2014 ja leluun tarttuminen vahvistui muutamalla reipimislelun palkalla ihan järkyttävä määrä. Joten 1-2min seuraamisien jälkeen teemme juoksemalla ison ympyrän, jossa Garde pääsee oikeasti ravaamaan ja palkkautuu liikkeellä hyvin. Samalla hommaan tulee vauhtia ja koiran mielentila on innostuneempi tekemisestä. Voi olla että lelua täytyy jollain kohdalla vielä kokeilla, mutta nyt on ainakin jonkin aikaa lelut kaapissa. Todella harkitusti voi lelupalkan vielä ottaakin käyttöön, mutta se pitää olla tarkkaan mietittynä: mitä, missä, kuinka paljon ja miten sen lelupalkan antaa.

 

Loppuun vielä perusasennon häiriötreenistä video.. Tässä ei ole kriteerinä missä kohtaa koira istuu, kunhan istuu ja tuijottaa minua ja luopuu eli ei tuijota palkkaavaa kättä.

 

 

 

Seuraamisen käytösketjuna voi pilkkoa todella pieniin osiin, joista jokaista pientä yksityiskohtaa voi hioa erikseen ja tehdä tarkempaa työtä, jotta lopulta kun kaikki liikesarjan palaset pistetään kasaan, niin syntyy häiriöitä hyvin sietävää, kestävää ja rennon kaunista seuraamista.

 

Treenaamisen iloa kaikille!

 

Sitä saa mitä vahvistaa

Ruokakuppia meillä on käytetty hyvin harvoin. Jouluna viimeksi meni 2pv ruokakuppiruokinnalla ja sitä ennen viime kesänä. Joulun aikaan oli koirien ilmeet näkemisen arvoiset... Voiko ruoka tippua nenän eteen ilman että sitä on ansainnut? Kun meillä ei yleensä voi. Ruoalla on niin mainio vahvistaa haluttuja käytöksiä. Ruualla motivoiminen on helppoa, jos koira on oppinut että töitä on tehtävä sen eteen. Ruoan etuna on nopea vahvistetiheys, palkan antamiseen menee helposti alle 1 sekunti. Ruoan antamisen suunnalla ja paikalla saadaan lisää vahvistetta tehtyyn käytökseen, eikä koira sen kummemmin kuumene tai nosta kierroksia palkasta.

Kun taas lelupalkalla olisi helppo saada opittuihin käytöksiin, vaikka seuraamiseen lisää sitä jotain intoa ja tekemisen meininkiä ja vauhtia. Palkkaustiheys toki silloin kärsii koska lelupalkan antaminen aina väkisin rikkoo käynnissä olevan käytöksen. Lelupalkan jälkeen on pakko antaa uusi vihje vaikka seuraamiselle, vaikka itse liikkeessä olisi jo todella pitkä kesto. Jos paikkamakuun palkkaa lelulla, niin viimeistään siinä vaiheessa uusi vihje tarvitaan. Vai onko kukaan nähnyt paikallaan leikkivää koiraa? Pallon heitto palkaksi tuhoaa viimeisenkin vahvistetiheyden ja minä en silloin enää ole kovin isossa osassa palkan suunnan kannalta. Pallon heitto ei kovin paljoa vahvista seuraamisen kontaktia. Patukalla tai jollain muulla repimislelulla palkan paikka pysyy mukavan lähellä ja mistä lelu ilmestyy, eli palkan suunnalla voidaan vahvistaa seuraamista.

Lelupalkalla vahvistetaan kuitenkin niin paljon muutakin, kuin sitä asiaa mitä tehtiin ennen palkkaa.

Mitä sitten koira tekee kun sitä palkataan patukalla? Saalistaa ensin lelun kiinni, puree kiinni ja lopulta repii saalista, ehkä veisi sen piiloonkin revittäväksi, jos päästäisi irti. Siinä vaiheessa kun on käyty kiinni ja revitään on mennyt jo ainakin se 2-3s palkkaamiseen ja muistaako Garde ensimmäisen sekunnin jälkeen, että tämä on palkka jostain aiemmasta käytöksestä? Minä epäilen suuresti. Silloin lelulla palkkaamisessa palkitaan, eli vahvistetaan saalistamista, puremista ja repimistä, jotka on luontaisia käytöksiä, jotka liittyy syömiseen. Kaikilla koirilla on ainakin yksi yhteinen luontainen käytös: syöminen. Ja miten koirat luontaisesti syö: saalistaa, puree kiinni ja repii ja kantaa sivummalle piiloon jos pystyy.

Hyvin vahvaa luontaista käytöstä - saalistamista -

Sitten päästään jälleen Gardeen ja lelupalkkaan. Garden luontaiseen käytökseen, repimiseen, joka tällä hyvinkin rodunomaisella yksilöllä on todella vahva. Vaikka suurin osa Garden nähneistä ei sitä tahdo uskoa, kun koulutuksen avulla on sammutettu muutama hyvinkin vahva luontainen käytös. Viimeisen reilun kuukauden aikana olen käyttänyt, sisäistä varoituskelloani uhmaten, lelupalkkaa. Garde kun ei muuten vaan kuumetessaan ole käynyt käteen tai vaatteisiin kiinni pitkiin aikoihin. Tuloksena saatiin sitten hiekkakuopilla juostessa käytös, jonka sammuttamiseen olen lähes 3v käyttänyt aikaa.
Garde kävi näykkäsemässä reidestä, kun oli niin hauskaa. Oma moka ja huusin ei. Siis ei saa huutaa, se on sama kun Gardelle sanoisi että käy päälle. Ja sana ei, ei sinällään merkitse Gardelle mitään. Oikea käsky on jätä. Garde otti hieman ilmaa minusta, sen askeleen verran ja kävi käteen kiinni. Onneksi vain kämmeneen, johon oli helpompi reagoida vetämällä käsi pois. Ja mitä koira aattelee, hei me leikitään, toi lähti leikkimään mun kanssa, kun kerran saalis karkaa ja uusi hyökkäys. Siinä vaiheessa tajusin sanoa napakasti maahan ja koira pölähti lumeen. Ajallisesti kolmeen kiinni käymiseen meni ehkä 3 sekuntia. Niin kauan mulla kesti, että tajusin käskeä koira maahan ja arvaatteko että kesti kauan ennen kuin leikkipalo sammui Garden silmistä. Hittolainen. Maattiin siinä minuutin verran ja kun Liffe pomppi ympärillä ja sitä rataa, niin aattelin että jospa se sen perään lähtisi leikkimään, mutta ei. Suoraan käteen tulossa kiinni, vapaa käskyn jälkeen. Nyt heti perään käsky maahan. Sitten maattiin hyvän aikaa, kunnes Gardelle riitti.. Oli nähtävästi ymmärtänyt yskän että en halua olla osana repimisleikkiin, joten kävi lähimpään puuhun kiinni. Ja lähti ilman vapautus -vihjettä..

 

Sitä siis todellakin saa mitä vahvistaa.

 

Gardelle lelupalkka ei käy. Sen avulla saadaan paljon käytöksiä, mitä en halua vahvistaa. Liffelle lelupalkka todennäköisesti käy ja sen kanssa sitä on käytettykin. Liffellä lelupalkka pysyy leikin tasolla, ainakin vielä. Gardella menee hetki ja leikkiminen muuttuu jonkin sortin saaliskäyttäytymiseksi, jolloin ei enää leikitä vaan silloin johonkuhun sattuu. Toisten koirien kanssa Garde pystyy leikkimään, mutta toiset koirat ei olekaan ruokaa. Minä olen yhtä kuin ruokahuolto.

Liefje ja peruskäytökset

Kakaran kanssa on mennyt nyt reilu puoli vuotta (mitä tämä koiruus on meillä ollut) lähinnä peruskäytösten harjoittelussa. Käytöksien vahvistamisessa ei alussa käytetä käskyjä, vaan kun koira tekee jonkin halutun asian, niin merkitään se ehdollisella vahvisteella ja palkka perään. Palkan suunnalla myös vahvistetaan haluttua käytöstä ja sen suuntaa.

- Rauhoittuminen
- Lähellä pysyminen (kohteen lähellä pysyminen)
- Luopuminen (kohteesta pois päin meno)
- Kohdetyöskentely (kohdetta päin suuntautuva toiminta)

Rauhoittuminen
Rauhoittumisen taito on Liffellä luonnostaan todella hyvä. Tosin kiihdytään herkästi nollasta sataan ja ylikin. Jos ollaan kuitenkin lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa Liffen ei tarvitse pelon vuoksi reagoida, niin rauhoittuminen käy kohtuullisen helposti.
Monesti rauhoittumistreeneihin sekoittuu myös luopumista, kun ensin on luovuttava jostain, mikä on kierrokset nostanut kattoon ja sen jälkeen pitäisi vielä osata rauhoittua. Näitä tulee esimerkiksi jokaisessa ohitustreenissä, joissa vielä käytän Liffellä apuna autoja (näköestettä). Lähes jokainen ohitus kuitenkin kiihdyttää jollain tasolla, niin auton taakse mennään rauhoittumaan ja kun kierrokset on alhaalla, kuin myös ohitettavalla koiralla, niin lähdetään uuteen ohitukseen.
Jokainen ulos lähteminen on myös oma treeninsä. Kun laitan ruokaa valmiiksi lenkille lähtöä varten, niin molemmat koirat tulee keittiöön ja rauhoittuu lattialle makoilemaan. Kun kierrokset on selvästi nollassa, vaikka tiedossa on ulos lähtö, niin annan palkan (yleensä makupala sisältää vielä vitamiinitabletin) ja palkan suunta lattiaan päin. Alla video ovesta poistumisesta. Ja koirat todella tietää että nyt mennään autoon. :D

Lähellä pysyminen
Liffe ei alussa sietänyt jalkoja, joten lähellä olemisessa oli aika löyhä kriteeri. Kohtuullisen äkkiä luottamus kuitenkin kasvoi ja palkan paikalla on helppo tiivistää lähellä pysymistä. Viimeaikoina olen nostanut kriteeriä (helpoissa häiriöissä) niin että Liffen kyljen pitää hipaista minun reittä, jos pysytään sivulla.
Oleellinen osa lähellä pysymistä on myös kontaktihyppely.. jossa haetaan vielä Liffen kanssa palkan tasapainoa ruoan ja minun liikkeen suunnan kanssa. Tästä täytyy muotoilla ihan oma blogikirjoitus. Yksi tärkeimmistä koiran käyttäytymistä on kuitenkin omistajan lähellä pysyminen, joka mahdollistaa irrallaan lenkittämisen ja monta monituista muuta juttua.
Kohteen lähellä pysymistä on myös auton kontti, oma piha ja kesämökin piha. Piha on sen verran laaja käsite, että se on jo haastavampi koiralle piirtää, jotta se tietää mitä halutaan. Tätä olen vahvistanut vain sillä että jos pysytään halutulla alueella, niin saa touhuta omiaan, jos astutaan rajan yli, niin luokse kutsu ja siitä palkka. Mökillä pidettiin koko kesä hyvät luut pihassa, eikä koirat karanneet koko kesänä kertaakaan. Sitä odotellessa että koira ketjuttaa palkan, eli hakeutuu rajan yli, jotta saisi palkaksi luokse kutsun...
Jokainen lenkki ja pihalla olo sisältää myös palkkausta kun koira tulee luokse. Viimeisen n. kuukauden aikana olen vähentänyt palkkaamista vapailla metsälenkeillä, joka on lisännyt lähellä pysymistä. Ollaan siinä vaiheessa että Liffe juoksee lähes taukoamatta Garden ( joka on n. 30m säteellä minusta) ja minun väliä. Välillä käy touhuamassa omiaan ja taas tulee luokse. Palkkaan luokse tuloista noin joka 3-5:llä kerralla. Pari viikkoa sitten nostin kriteeriä metsälenkeillä (helpoissa häiriöissä) niin että kerkeän laskea hitaasti kahteen, kun Liffe kulkee vierellä, ennekuin merkkaan ehdollisella ja palkkaan. Pikaisia käväisyjä en noteeraa mitenkään.

Luopuminen
Kohteesta luopuminen oli alkuajat lähinnä vastaehdollistamista ja sitä kautta ketjutettuna luopumista. Esimerkiksi pyöräilijän saapuessa kohti... Liffe jäykistyi jo hyvän matkan päästä. Häiriöt (polkupyöräilijät) merkkasin ja merkkaan ehdollisella vahvisteella kuten kaikki muutkin mahdolliset ärsykkeet, jotka aiheuttavat Liffessä jonkinlaisen kiihdyttävän reaktion ja palkka annetaan tarvittaessa ensin kohteen suuntaan, sitten uuden ehdollinen jälleen, kun koira katsoo ärsykettä, minun suuntaan.
Pian saatiin ketjua jo aikaiseksi, että kun tulee jokin ärsyke, joka kiihdyttää, niin Liffe jo rentoutuu, nuolaisee ja kääntyy minua kohti. Osaan ärsykkeistä ollaan siis jo klassisesti ehdollistuttu. Paljon on vielä asioita joita vastaehdollistetaan kaukaa ja jos tuntuu että ohi ei päästä ilman vahvaa reaktiota, niin kierretään tai väistetään pitkin puskia. Isännältä odotan käyttöohjeita ja GoPro kameran lainaamista, jotta lenkillä tapahtuvista tilanteista saisin käytännön videoita.
Luopumista ollaan tehty myös vihjeelle 'irti'.

Kohdetyöskentely
Tätä on tehty paljon, siis todella paljon. Kohteena ensin kohdekeppi minun kädessä, joka on yleistetty moniin paikkoihin ja jolle on ajettu hurja määrä erilaisia häiriöitä.
Tämän jälkeen ja samaan aikaan on vahvistettu käsikosketusta. Kosketus minun ja muiden kämmeneen. Vieraaseenkin on helpompi tutustua, kun tietää kämmenen nähdessään, että siihen voi käydä koskemassa ja samalla haistamassa ja se on ihan huippu juttu.
Viime aikoina on tehty paljon 'vaaputinta'. Eli kohde ei olekaan ihmiseen päin, vaan selkeää ulkopuolista kohdetta päin. Tätä on yleistetty eri kentillä ja sitä myöten erilaisissa häiriöissä.

Peruskäytökset
Olen pyrkinyt vahvistamaan Liefjen omaa toimintaa erilaisissa häiriöissä ja paikoissa niin, että minun tarvitsisi mahdollisimman vähän vihjeillä johdattaa Liefje epämukavista tilanteista läpi. Ja monet ennen niin vaikeat tilanteet meneekin nykyään todella hyvin. Esimerkiksi kun joku tulee vastaan (kohde josta luovutaan), niin Liffe jo tarjoaa kontaktia ja tulee minun luokse.  Tai jos ollaan kiihdyttävässä paikassa jollain uudella kentällä, jonka vieressä vielä kiljuu lapset (Lapset on kohde joka kiihdyttää. Liffe tarjoaa rauhoittumista kiihdyttävän tilanteen tullen, johon ketjutetaan kontaktin otto. Tämä on kyllä hiton vaikeaa. Etäisyyttä tarvitsee olla tarpeeksi..), niin kontaktia kakara jo ottaa kohtuullisen hyvin, eikä karvat pystyssä ja keho jännittyneenä odota sitä että viimeinenkin hermojänne repeää.
Sinänsä kyllä mielenkiintoista, että vaikeinta Liffelle eri tilanteet on pimeässä, vaikka suurin osa lenkkeilystä tapahtuukin pimeän aikaan, joten luulisi niihin tottuneen. Uskon että epävarmuus pimeässä johtuu koiran kokemattomuudesta, ja kun vastaan tulevan ihmisen tai koiran silmät ja kasvojen ilmeet ei niin erotu pimeällä, niin väistämättä varovaisuus kokemattomuuden vuoksi lisääntyy.  Työkoneet saa taas pitää vaikka mitä räminää ja niihin ei reagoida. Juuri testattiin isännän kanssa roskakatoksessa, jossa ei ollut loppuajasta edes valoja, pelti ja lasitölkkien heittely. - Eipä juuri reaktiota- katseli ympärilleen... Sain hymyn tällekin päivälle :)