Eilen käytiin Pieksämäen Hau-Hau hallilla testaamassa, mitä kuuluu Tokon ALO liikkeille. Ilokseni sain huomata että ihan hyvää. Kokeenomaisia treenejä ei ole pidetty sitten joulukuun, jolloin viimeksi liikkeet on ketjutettuina testattu. Treeneissä on siis tehty vain jotain yksittäisiä asioita, eikä olla ketjutettu käytöksiä kisasuorituksen näköisiksi. Palkkauksen vähyys Gardea hämmenti siitä syystä ihan odotetusti. Hieman lisähaastetta antoi liikkurin ensikertalaisuus. Toimin itsekin ensimmäistä kertaa liikkurina ja yllättävän haastavaa hommaa sekin, varsinkin seuraamisosioissa.
Lopputulemana jäi käteen kyllä hyvä kuva siitä, mitä pitää tehdä:
- Paikkamakuu: siihen kestoa -jollain kohtaa tämä meidän yksi vahvimmista liikkeistä hajosi.
- Käännöksiä oikealle: ei olla varsinaisesti treenattu vielä ollenkaan.
- Hyppy: ylipäätään täytyy treenata kisasuorituksen oloiseksi. Parin viikon aikana on treenattu vasta itse hyppyä.
- Luoksetulo: suoraan sivu -vihjeellä saisin todennäköisesti homman kasaan parissa minuutissa, mutta mukava tehdä kaikki vaikeasti. Hallilla tehtiin ensimmäistä kertaa luoksetulo eteen niinkin pitkästä matkasta, joten yllättävän hyvin meni siihen nähden. Edestä sivulle siirtyminen harjoiteltava rutiiniksi. Hallilla tarvittiin kaksoiskäsky.
- Liikkeestä maahan meno: latenssi pienemmäksi.
- Liikkeiden ennakointeihin täytyy kiinnittää huomiota ja tehdä erottelua sanoille: käsky, onko valmista ja itse vihjeen välille.
Kaikkinensa oli mukava nähdä edistymistä ja täysin uusi hallikaan ei kokonaan hajottanut pakettia. Garden muovi-fetissi vaan nousi jälleen pintaan, kun joku meni muovikartion laittamaan keskelle kenttää ja se olikin sitten pahin häiriö koko päivänä. On se vaan <3
Reilun viikon aikana tehtiin kolmet treenit. Ensin käytiin hallilla ja siellä tuli kokeiltua vähän kaikennäköistä, että millä käännöksen saisi parhaiten alulle. Namin avulla oli kyllä hyvä muutaman kerran tehdä, jotta ylipäätään tulee tutuksi molemmille, että mitä pitäisi yrittää tehdä. Otin lisäavuksi jalkojen nostelun. Toisaalta jalkojen avulla sai hyvin merkattua että kohta käännytään, mutta ne hajotti kontaktin. Saman teki myös ruoalla kääntäminen. Vaivalla saatu kontakti rupesi välittömästi hajoamaan... Hyvä että hallitreenit tuli videolle. Niistä oppi paljon, taas kerran.
Lähtökohtaisesti Gardella on hyvä tekemisen meininki, niin lähdettiin siitä mikä Garden oppimishistorialla on (ehkä) helpointa, eli odotetaan että se itse tarjoaa käytöstä ja vahvistetaan sitä. Vihjeeksi jätettiin minun ylävartalon kierto käännössuuntaan sekä pieni suhina hampaiden välistä.
Todennäköisesti jatkossakin (ainakin jonkin aikaa) käännöksen vasemmalle ja oikealle kerron Gardelle pelkällä ylävartalon kierrolla. Ja jos tulossa on täyskäännös, niin sitten pieni suhina-ääni mukaan.
Varsinaisia käännöksiä oikealle ei olla kyllä kuin kokeiltu, muutaman kerran, mutta eiköhän ne onnistu. Sovitaan ainakin niin. Meillä rupeaa jo Toko ALO luokan liikkeet olemaan kasassa. Viikon kuluttua päästään testaamaan ALO -liikkeet Pieksämäen Hau-Hau hallilla. Jos me vaikka uskaltauduttaisiin kisoihin kevään aikana. Elämäni ensimmäistä kertaa olin Toko -kisoja katsomassa pari viikkoa sitten. Kisaaminen ei siis ole kovin tuttua kauraa :)
Helmikuun aikana on seuraamista tehty joltain osin lähes joka päivä.
Perusasennon paikasta tehtiin yhtenä iltana tarkkaa työtä. Käännyin aina 45 astetta Gardesta pois päin ja näin mentiin ympyrää. Palkan sai vain kun tarjottu perusasento oli oikea. Peili ja heijastava ikkuna on hyviä apuvälineitä, ettei omalla katseella tule ohjattua koiraa, vaan kokoajan voi itse katsoa eteenpäin. Garde on mielestäni aika hyvin yleistänyt tuon treenin myös seuraamisen paikkaan ja toki seuraamisen jälkeiseen perusasentoon. Seuraamisen palkkaukseen olen kiinnittänyt kokoajan huomiota ja pyrkinyt pitämään palkan suunnan tarkasti omassa jalkalinjassa. Eli omasta kainalosta suoraan alaspäin. Alla kuvakaappaus seuraamisen paikasta, joka on jo aika hyvä.
Seuraamisen paikka
Käännöksiä vasemmalle
90 Asteen käännös vasemmalle rupeaa sujumaan ja sitä ollaan tehty aikas paljon. Olen pyrkinyt olemaan johdonmukainen käännöksissä ja vaatii varmasti minulta enemmän kuin koiralta. Alla oma toiminta palasteltuna, mitä minä teen:
Vasen jalka astuu eteenpäin.
Kantapää osuu maahan.
Vasemman jalan varpaat kääntyy vasempaan suuntaan n. 20 astetta.
Paino lähtee siirtymään vasemmalle jalalle.
Päästän pienen suhahdusäänen (lähes olemattoman).
Ylävartalo lähtee kiertymään kääntösuuntaan vasemmalle.
Ylävartalo ja vasen jalkaterä kiertyy loppuun asti 90 astetta vasemmalle.
Paino on täysin vasemmalla jalalla ja jalkaterä sekä ylävartalo käännetyssä suunnassa.
Oikea jalka siirtyy takaa kerralla menosuuntaan.
Vasta-alkajana minun piti oikeasti harjoitella ilman koiraa moneen kertaan.. Ja silti ei aina ole omat palaset kohdallaan. Silloin Gardenkin on vaikeampi hahmottaa käännöksen jyrkkyys. Apuääntä en oikeastaan enää tarvitse. Suhahdus kyllä auttoi Gardea hyvin ennakoimaan että käännös tulee. (Kiitos Noora vinkistä ;) Nyt Garde lukee tulevan käännöksen jo minun ylävartalosta, jos vain muistan itse olla selkeä. Jos en ole tarpeeksi selkeä, niin voi olla että käännöksissä Garden kontakti tippuu juurikin minun epäselvän ylävartalon toiminnan vuoksi. (Ehkä se vilkaisee minun jalkojen suunnasta tarkemman linjan, mihin käännytään?) Oma ryhti pitää muistaa pitää hyvänä. Eniten pistää vielä omaan silmään, että sitä vaan tuijottaa alaviistoon, eikä suoraan eteenpäin. Ehkä yritän itselleni selittää, että vähän on koitettava katsoa koiraakin, jotta kontaktissa pysyy ja sitä rataa. Vallan loistavaa olisi kun hallilla olisi peilejä. Joillain hallilla niitä löytyykin, mutta ei näistä kahdesta, missä nyt on käyty.
Käännöksiä vasemmalle. Koostetta helmikuun treeneistä.
Seuraamisen kestoa
Luotan siihen että kesto tulee vähän niinkuin itsestään. Kaikki muut palaset kun on kohdallaan, niin kesto lähtee kasvamaan omalla painollaan. Vahvisteaikataulu täytyy varmaan ottaa apuun seuraaviin treeneihin, kun kestoa tehdään. Tulostimen kanssa on vain pieniä erimielisyyksiä. Mutta siis aika hyvin, että kun kestoa vain testattiin, niin sitä oikeasti sieltä löytyi sen reilu 20 askeleen verran, ilman kummempaa hieromista.
Harkitusti olen lelupalkkaa ottanut treeneihin mukaan. Palkkarepimiset on olleet kohtuullisen lyhyitä. Määrällisesti mennään maltilla 1-2krt/treeni tai en lainkaan. Ja nyt tuntuu että ollaan löydetty aika sopiva määrä. Repiminen käytöksenä on jäänyt lelupalkkaan ja tuonut vain mukavasti innostusta lisää tekemiseen, ilman että käytöstä on ruvettu yleistämään ja viljelemään muihinkin tilanteisiin.
Vähän täytyy kertoa Garden oppimishistoriaa, josta selviää hyvin, miksi ollaan tässä vaiheessa seuraamiskäskyn harjoittelussa. Garden tullessa meille, minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä koirien kouluttamisesta ja onnistuin opettamaan hihnankiristymisen lenkeillä vihjeeksi, että nyt täytyy istua. Kun Garde lähti viereltä ja hihna kiristyi, silloin minä pysähdyin ja koira veti vielä aikansa pääsemättä eteenpäin ja lopulta istui, jolloin hihna löystyi ja lähdin liikkeelle. Tuota liikesarjaa en kauaa kerinnyt tekemään, ehkä jokusen viikon, mutta soppa oli valmis. Pentukoiralla kun kaikki vahvisteet (tässä hihnan löystyminen) toimii niin hyvin. Hyvin koira oppi istumaan.
Kun aloitin Jyväskylän Tokokerhossa käymisen tammikuussa 2012, niin alkoi opettelu hihnassa kävelemisessä. Hihna vaihtui liinaan, oisko ollut 15m tai 20m ja opeteltiin vihjeelle minun lähellä kulkeminen. Mennään -käsky on semmoinen jolla Garde kulkee minusta max. metrin päässä. Mennään vihjeen tekemisessä on ihan hurja massa, eli määrä, mitä käytöstä on tehty. Mennään vihjeen alla Garde käytti ylivoimaisesti eniten seuraamispaikkana; n. 40cm minusta irti, vasemmalla puolella, kuono eteenpäin. Ja siinä pystytiin ilman hihnaa menemään niin pitkästi kuin halusin.
Jos koiralla on lukematon määrä toistoja, jostain tietystä tavasta toimia ja se on ollut koiralle hurjan kannattavaa. Eli koira on päässyt eteenpäin lenkillä, ilman että hihnaa yleensä edes on, niin on aika haastavaa perustella että miksi sen kannattaakin yhtäkkiä kulkea tiiviisti minussa kiinni, kuono minua kohti. Gardelle vielä jostain syystä erityisen haastavaa. Asentona/käytöksenä itsessään seuraaminen on jo jotenkin älytön, jos miettii että kyllä sitä ihmisenäkin katsoo eteenpäin, minne on menossa, eikä tuijota kaveria, vaikka vierekkäin käveltäisiinkin. Ja kokoeroakin kun kuitenkin on paljon, niin että pitää koiran katsoa vielä yläviistoon...
Garde ja Liffe, mennään käsky syksyllä 2014
Alkukesästä 2014 kävin Jaana Rajamäen Treenaa taitojasi, kouluta koiraasi -viikonloppukurssilla. Ja Jaanan innoittamana vain koko kesän vahvistin seuraamisia. Eli vapaana metsälenkillä, kun Garde tarjosi itse seuraamista, niin palkkasin kokoajan vain lähempänä ja lähempänä tapahtuvia seuraamisia. Jossain vaiheessa nostin kriteeriä (eli mitä koiran täytyy tehdä saadakseen palkan) että koiran piti vilkaista minua ja kasvatin kontaktin kestoa pikkuhiljaa. Teimme siis toiminnan aikaansaamisen täysin uusiksi ja vahvistin tuota seuraamiskäytöstä n. 3-4kk, kunnes Garde tarjosi jo parhaimmillaan 15 askeleen tiivistä seuraamista, kuono minua kohti, ilman siis mitään vihjettä. Aiemmin olin tehnyt tuon toiminnan aikaansaamisen, n. 3-5 askeleeseen ja liittänyt sen jälkeen vihjeen... ei riittävää.. ainakaan Gardelle. Nyt tehdään seuraaminen siis kolmatta kertaa, kolmannelle vihjeelle :)
Seuraaminen
Syksyllä 2014 lähdin Koirakoulu Leikkiinkutsun Tanja Mäennenän opastuksella tekemään seuraamista vihjeelle. Ensimmäiset viisi askelta oli hurjan vaikeat. Vaikka koira lähti mukaan ja kontakti ehkä olikin hyvä, niin viimeistään kolmen askeleen jälkeen tahtoi pullahtaa Mennään -vihjeen käytös pintaan. Eli Garde irtaantui pienen matkan päähän ja kontakti tipahti. Kun tajusin täysin kokonaan pudottaa käytöstä tuon mennään -käskyn, niin seuraaminen lähti onnistumaan. Seuraaminen näytti pitkään vielä tosi, tosi laiskalta. Työmotivaatiota Gardella sain kasvatettua huimasti ihan vain tekemällä kohdetyöskentelyä. Treenien alkuun kuonolla kosketusta kosketuskeppiin, kauemmaksi vaaputtimeen ja muiden treenaajien kosketuskeppeihin, sekä kuonolla käsikosketusta omaan ja treenikavereiden kämmeneen. Alla video missä mennään nyt.
Videoiminen on oikeasti ihan huippuhyvä työkalu oman toiminnan parantamiseksi.
Mitä parannan omassa toiminnassa seuraavaksi:
- Palkka annettava vielä korkeammalta ylhäältä alaspäin ja tarkemmin omaa kylki/jalka -linjaa pitkin. Eli samalla myös taemmaksi, kun mitä videolla palkkaan. Aiemmin (viime vuonna) olen palkannut korostetusti omien kasvojen suunnasta, mutta sillä seuraaminen ja perusasento jää liian eteen.
- Reippaampaa kävelyä. Kun hidastan kävelyä, niin Garde tiivistää seuraamista, mutta vauhtia täytyy saada lisää. (Tässä videossa tosin olen ollut 2vrk kovissa selkäkivuissa, joten liikkeet kaikkinensa mulla tosi varovaisia)
- Käännöksiin selkeämpi oman ylävartalon kääntyminen ja askellus. Näitä pitää vielä kuivaharjoitella paljon, eli tehdä ilman koiraa, jotta en suotta sotke omalla käytöksellä koiran toimintaa.
Miten jatkan eteenpäin?.. tavoitetta
Kunnianhimoisena tavoitteena olisi saada BH koe suoritettua keväällä tai alkukesästä. Seuraamiseen pitää siis saada hurjasti kestoa lisää. Tosin kun käytösketju: perusasento > kontakti > liikkeelle lähtö > kontaktin pysyminen > pysähtyminen > perusasento > edelleen kontaktissa, on nyt kohtuullisen hyvällä mallilla, niin toiminnan lisääminen pitäisi olla sitten jo paljon helpompaa. Paljon vain yleistämistä, eli käytösketjun (seuraamisen) tekemistä eri ympäristöissä, erilaisissa häiriöissä ja välillä helpossa ympäristössä (tutulla kentällä) seuraamiseen kestotreenit.
Käännökset pitää saada omilla askeleilla varmoiksi ja sitten koira mukaan. Kun kestoa rupeaa olemaan ja käännökset onnistuu, niin pitkiä seuraamistreenejä tehtävä aina vain vaikeammissa häiriöissä. Saas nähdä mitä tulee, vai tuleeko mitään? Oltiin me jossain vaiheessa varmaan puoli vuotta tekemättä seuraamista, kun ei siitä vain tullut mitään.
Palkkaamisen vaikeus ja lisää tekemisen meininkiä
Draivin saaminen tuohon seuraamiseen onkin taas omanlainen haaste.. Lelupalkkaamisella sitä saa helposti lisää, mutta se ei oikein tahdo Gardelle käydä herkän ylikuumenemisen ja repimiskäytöksen nopean yleistymisen vuoksi (kts. edellinen blogikirjoitus). Käytiin leikkimistä harjoittelemassa Koirakoutsi Areenalla 31.12.2014 ja leluun tarttuminen vahvistui muutamalla reipimislelun palkalla ihan järkyttävä määrä. Joten 1-2min seuraamisien jälkeen teemme juoksemalla ison ympyrän, jossa Garde pääsee oikeasti ravaamaan ja palkkautuu liikkeellä hyvin. Samalla hommaan tulee vauhtia ja koiran mielentila on innostuneempi tekemisestä. Voi olla että lelua täytyy jollain kohdalla vielä kokeilla, mutta nyt on ainakin jonkin aikaa lelut kaapissa. Todella harkitusti voi lelupalkan vielä ottaakin käyttöön, mutta se pitää olla tarkkaan mietittynä: mitä, missä, kuinka paljon ja miten sen lelupalkan antaa.
Loppuun vielä perusasennon häiriötreenistä video.. Tässä ei ole kriteerinä missä kohtaa koira istuu, kunhan istuu ja tuijottaa minua ja luopuu eli ei tuijota palkkaavaa kättä.
Seuraamisen käytösketjuna voi pilkkoa todella pieniin osiin, joista jokaista pientä yksityiskohtaa voi hioa erikseen ja tehdä tarkempaa työtä, jotta lopulta kun kaikki liikesarjan palaset pistetään kasaan, niin syntyy häiriöitä hyvin sietävää, kestävää ja rennon kaunista seuraamista.
