Vireen nostoa treeneihin

Minun on oikeasti kirkastettava mielessä Tommyn sanoma: ei ole koulutukseen sopimattomia koiria, on vain koiralle sopimattomia koulutuksia. Eli vaikka punaisena lankana on nykytietämyksen mukainen eläinten oppimisteoria, niin itse pitää ihan aikuisten oikeasti miettiä, juuri sille omalle koiralle sopivat sovellukset koulutukseen. Niin arkikäyttäytymisessä kuin tehdessä hienoja kisasuorituksia. Mikä toimii toiselle, ei välttämättä käykään semmoisenaan toiselle koiralle. Eri rodut ja niiden sisällä erilaiset yksilöt ovat kuitenkin erilaisia. Jokainen on ihan omanlaisensa koiruus, jonka heikkoudet ja vahvuudet on otettava huomioon käytöksien muokkaamisessa. Koiran suhde kouluttajaankin on otettava huomioon. Ihmisillä on vielä niitä ennakko-odotuksia, miten koiran on toimittava..

Vielä yksi omaan tekemiseen liittyvä juttu.. Me treenataan oikeesti aika vähän, kellosta katsottuna ja viikkotasolla, vaikka homma on hiton mielenkiintoista. Teen koirien kanssa aika paljon kaikkea jokseenkin tarpeetonta, ihan vain nähdäkseni, onko mahdollista jokin asia koiralle opettaa? Tai paljonko menee pelkän käytöksen aikaansaamiseen? Sitten ei välttämättä tehdä enää koskaan jotain, joka on käytöksenä vain saatu aikaan. esim. jumppapallon pyöritys nenällä, penkille hyppääminen, tassun antaminen... kaikennäköistä tulee kokeiltua.

Yhden vihjeen koulutuksessa, on käytös koirasta riippuen rakennettava hieman erilailla. Ainakin kun se oikeasti kootaan palasista lopullisen käytöksen näköiseksi ja halutaan että se toimii talossa ja puutarhassa.  'Sinne päin ja toimii yleensä' käytöksen pystyy tekemään varmaan aika helposti, koiralle kuin koiralle. Kunhan suurin piirtein vahvistaa haluttua lopputulosta.

Garde
Eteentulo; Me on muutama kilo syöty ruokaa ja tehty töitä, että se haluaa tulla ihan mun eteen istumaan, kontaktia tarjoten. Isomahainen emäntä ja iso koira, jolla pitkä kaula, tuloksena on helposti kohtuullisen kauas jäävät koiran etujalat. Gardella on myös todella iso 'oma alue'. Harjaamisenkin vastaehdollistamiseen on muutama kilo ruokaa käytetty. Nykyään se jo tykkää harjaamisesta ihan hurjasti :)

Liffe tulee iholle, se rakastaa sitä. Mutta ympäristö... se on jäätävä häiriö. Gardelle ohi juokseva jänis on taas ehkä juuri ja juuri vilkaisulla huomioitava häiriö.

Talvi 2015

Tästä koitan tehdä aasinsiltaa ajatukseen, miten saada aikaiseksi kuhunkin tilanteeseen sopiva moottorin käyntiaste. Kaikki tekeminen on kuitenkin jonkinasteista moottorin hyrräämistä. Nukkuessa mennään tyhjäkäynnillä ja siitä liikkeen ja mielentilan vireyden mukaan kierrokset lisääntyy. Kun tehdään uutta käytöstä ja toista kiihdyttää varsin toiset asiat kuin toista ja joltain puuttuu moottori täysin tai sitten se on jouduttu (Gardella) sammuttamaan lähes kokonaan, jotta koira ei karkaa käsistä. Gardella moottoria ruvettiin Jaana Rajamäen vinkistä käynnistelemään viime kesänä kohdekepillä. Ennen varsinaista treeniä, minuutti keppiin tikkaamista > hyvä vahvistetiheys > paljon korkealle arvotettua ruokapalkkaa > kierrokset nousee.. ja pysyy käynnissä sen mitä pysyy ja treeni lopetettava ennen kuin moottori sammuu, jotta tekemiseen itseensä klassisesti ehdollistuu mukavalla tasolla oleva vire. Jatkossa lisätään kierroksia. Vielä pitää tarkemmin pohtia, miten?

Nyt kun itsellä on vielä kaksi täysin erilaista koiraa.

Toinen on niin Marsista ja toinen Venuksesta..

Liffen kanssa suurin työmaa on ympäristön häiriöihin siedättäminen. Kun taas työmoottori on uskomaton. Kun sen käynnistää, niin mennään pelkillä höyryillä hyvin pitkälle. (Hajun perässä hyvinkin pitkälle.)

Gardelle ei taas oikein koskaan ole tarvinnut ihan järkyttävää määrää tehdä ympäristöhäiriöitä, jotta paketti pysyisi kasassa. Kun taas sitä lelupalkkaa ei ole voinut juurikaan tarjota, moottori on täytynyt pitää pienillä kierroksilla. Lelupalkkaa on kokeiltu sen sadalla eri tavalla, useamman eri kouluttajan ohjauksessa tai vinkeillä. Korvissa ja silmissä sumenee ja kiinni käydään, mitä sattuu edessä olemaan. Lelu (saalis) viedään piiloon ja revitään tai tuhotaan siinä silmien edessä.

Tässä koitan samalla pohtia, että pitäisi ottaa kummankin rodun taipumuksesta, niiden hyödyt irti ja tehdä suurin työ sen eteen, mikä on heikointa ja antaa mennä vähän kuin omalla painollaan, ne asiat jotka käy luonnostaan.

Vireen eli moottorin käynnissä pitäminen hallitusti. Jos teen koiran kanssa treeniä, joka on sisäsyntyisesti palkitsevaa, niin ei sitä niin hirveästi tarvitse ulkopuolelta päin palkita. Muuten palkkiolta menee arvo niitä heikompia asioita treenatessa.

Liffe,
Vieraan ihmisen siedättäminen. Tarvitaan erityisen herkullinen palkkio.. ei missään muissa treeneissä käytössä. Palkkiona alussa niemenomaa ruoka. Testauksessa kuluvalla viikolla: rauhassa makaamista herkkua syöden ja kuunnellen ääniä, joihin on sisällä välillä reagoitu ja välillä ei. Palkitaan vain se että ylipäätään on rauhassa, makaa. Neljän päivän jälkeen, eilen meille tuli vieraampi ihminen käymään ja Liffe vain vilkuili sitä ja söi erikoisherkkua. Tänään sama juttu.. itse olin vähän myöhässä ja koira ei ollut maassa asti kun kolahti oven takana ja pieni kurahdus kuului kurkusta, mutta sitten rauhoituttiin. Riitti kun sai koiran syömisasennon seisomisesta makuuseen.
Eli vastaehdollistamista vain klassisesti ehdollistamalla.
Ja sitten se moottori, kun se pitää sammuttaa täysin. Eli ei mitään kiihdyttävää elettä tai asiaa palkkaamisessa. Ohittamisessa ruvetaan tekemään väistö puskaan, jossa maahan meno ja syödään herkkua. Ollaan sitten yhdessä siellä kuraojassa :) Ei liikuta, ei palkita minun kontakteja vaan pelkästään rauhallisuus uutta koiraa katsoessa.
Itse maassa olo on jo kohtuullisen vahva käytös. Jos vaikka lapset juoksee, pyörä menee tai pallo lentää.

Garde,
Eteentulo: Varsin vastenmielinen liike, josta Garde ei tykkää. Nostin lelupalkalla kierroksia ja Pallero tuli oikeesti iholle istumaan.  (Testasin tämän eilen) Tekeminen nousee uudelle tasolle moottorin kierroksien lisääntyessä. Ja tässä on oltava tarkkana, ettei mene yli. Aloitin sillä että pallo tippui Garden selän taakse. Liikkeestä seisomisen palkkasin vierittämällä pallon viereen ja sai sen palkaksi -vapaa käskyllä-.  Liikkeestä seisomaan jäämisen latenssi pieneni. Pallo itsessään on aiemmin häiriönä siedätetty, mutta palkaksi ei ole sitä aiemmin saanut.

Värierottelu on Garden mielestä hiton hauskaa. Jatkossa hyvin hillitysti ääntä ruokapalkan kanssa. Videoita katsoessa huomaan, että kun oma hymyni levenee ja kehut lisääntyy, niin ote jo herpaantuu. Gardelle kun se on muutenkin kivaa hommaa, niin ajatus katoaa äkkiä, jos vielä ulkopuoleltakin tulee kiihdyttävää palkkaa. Ensin opetellaan homma hyvin rauhassa.. Ja että saadaan se neljäskin väri mukaan ja sitten lisätään kierroksia > häiriöitä > etäisyyksiä tai jotain... värierottelu on meillä ollut vähän semmoista kieli poskella tekemistä.

Onneksi koirat lajina yleistää hyvin.. ja oppimishistoria auttaa aina tulevaisuudessa, ettei kaikkea tarvitse rautalangasta palastella.

Liffe ja sen sisko Taika, erikoisnäyttely 2014

Liffe,
Moottorin käynnissä pito ohituksissa, jotta ei maata siellä kura-ojassa vielä vuoden päästä. Suunnitelmana lisätä kiihdyttävää palkkaa lähestyvän koiran kohtaamisessa. Ja enempää ei vaadita tytöltä, ennen kuin helpommat harjoitukset sujuu. Aluksi minun äänellä isompi reagointi, VAU! Hieno tyttö! Vaikka tässä vaiheessa vielä siellä ojassa oltaisiinkin. Minun iloinen ääni jo nostaa häntää ja sitä kautta moottori lähtee hyrräämään. Kun sietää ääntä, niin seuraavaksi karkeasti samaa toistetaan istuen > seisten > rauhallinen kävely > pienen ympyrän juokseminen > etäisyyden lyhentäminen. Tavoitteena, että vaikka tunnetila olisi kuinka kiihkeä, niin voidaan kävellä ohi, ilman ohitettavaan suuntautuvaa uhkailua.

>>> Kunnes tullaan siihen, että kun alkuperäinen haluttu käytös pysyy kasassa myös kiihkeän palkan kanssa > pystyy koira suoriutumaan tehtävästä kiihkeässä mielentilassa > tekemisestä tulee sisäsyntyistä ja itsessään palkitsevaa > Ei tarvita enään kun varsin satunnainen palkitseminen ja koiralla riittää paloa tehdä hommaa innolla.

Liffellä noissa uusissa ihmisissä on todennäköisesti katsekontakti se, mikä laukaisee puolustus tai pelkoreaktion. Hyökkääminen on se, mitä näkyy ulospäin. Lenkillä saa ihmisiä kulkea ohi, vaikka siitä puolen metrin päästä, eikä Liffe niihin reagoi. Mutta jos ihminen erehtyy kakaraa katsomaan, niin peli on menetetty. Oikeastaan se on ihan sama vaikka toinen ihminen kulkisi tien toisella puolella, pari autokaistaa meidän välissä. Jos ihminen/koira pysähtyy ja jää katsomaan, niin reaktiot rupeaa heti nousemaan, moottori rupeaa jylläämään. Jos en huomaa viedä Liffeä pois tilanteesta, niin tunnetila kuohuu yli. Ostarilla ollaan käyty kurkkimassa vieraita random koiria nurkan takaa ja niin kauan kuin toinen koira ei vilkaise meitä niin kaikki hyvin, vaikka välillä ollaan hyvinkin jännittyneitä, niin ei mene yli.

Eli siis katsekontakti ja sen kestäminen.

Liffen heikoin asia, joka eniten vaatii treeniä. Tähän muuten vielä että ne vieraiden kädet... Nyt pidetään ne vain katsekontaktin häiriönä. Eli tällä kohtaa sovitaan vielä että vieraiden käsiä ei sen kummemmin aatella.  Me tehdään Liffelle yhdeksi parhaiten toimivaksi asiaksi vieraiden sietäminen ja että pystytään lähtökohtaisestikin hyvin kiihtyneessä mielentilassa katsomaan vieraita ihmisiä ja koiria silmiin, ilman että tunnetila kuohuu yli.
Koitetaan nyt tehdä huolellisesti alusta asti. Toki kaikennäköistä muutakin siinä sivussa, tukemaan tavoitetta. Tavoitteena kuitenkin tehdä päivittäiset treenit silmiin katsomisessa ja oikeasti seurata käyttäytymisen muuttumista. Heti on kuitenkin muutettava omaa käytöstä ja treeniä, jos ei edistymistä tapahdu.
Aloitettiin pari päivää sitten. Treenin kriteerinä oli alkuun että katsoo minua silmiin, sitten lisättiin häiriönä lihapalat minun käsissä, joita liikutin näkökentässä. Hyvin nälkäinen ja kuolaava narttu, jonka hännästä jo näki että nyt hyrrää.. Palkkion sai, kun kontakti ok. Siitä kasvatettiin kestoa kontaktille ja samalla lisäsin minun käsien liikkeiden nopeutta.
Seuraavaksi lisätään häiriötä ja yleistetään perheenjäsenien silmiin katsomiseen. Sitten täytyy varmaan pyytää treenikentällä jotain tutumpaa tuijottelemaan ja lisätä ja yleistää, ketä katsotaan, kuinka kauan, missä ympäristössä ja kuinka kiihdyttävällä palkalla.

Jos joku asia ei toimi, muuta omaa käytöstä eli tee toisin

Liffen tullessa viime kesänä, meni aika kauan että päästiin rivitalon pihasta pihakatua pitkin, parkkiksen läpi, risteyksen ja portaiden ohi, tien toiselle puolelle, jossa on järkyttävä määrä ympäristön häiriöitä. Kokoajan kuitenkin edistyttiin. Siedätettiin pyörät, ohittavat ihmiset, autot, kaivurit, kiljuvat lapset jne. Ohitusharjoituksetkin meni jo kentällä hallituissa tilanteissa hyvin.. Mutta jossain kohtaa. Oisko marras-joulukuussa, edistyminen tyssäsi. On siis treenattava jotain muuta. Jotain on muutettava, jotta edistymistä tapahtuisi. En ole keksinyt muuta yksittäistä ärsykettä kuin vieraan katsekontakti, mitä Liffe ei vaan kestä. En tiedä onko kukaan muu tehnyt yllä selostettua treeniä koiralle. Kokeilen silti. Jos tuntuu että puihin meni, ei muuta koiran käytöstä, niin sitten keksitään jotain muuta. Positiivisesti palkiten ei voi vahinkoa tehdä. Ja on meillä ainakin hyvä kontakti tämän jälkeen ;)

Liffe, kevät 2014 vieraisiin lapsiin siedätys on jo aika pitkällä.
 Pitemmästä matkasta pystyttiin jo rauhallisena katselemaan, välillä kovaakin ääntä pitäviä lapsia.

Vahviste eli palkka

Palkkion laatu

Aina pitäisi muistaa ennen treenaamista tarkistaa, että kuinka hyvin vahviste eli palkka toimii. Jos ruoka ei maistu, ei se oikein toimi vahvisteena. Testaamiseksi riittää että tarjoaa ruokaa (palkan) ja jos se viedään kädestä niin vahviste toimii. Ruoan laatu tuntuu myös hyvin korreloivan toiminnan laatuun. Eli mitä parempi herkku tai suurempi nälkä, sen paremmin (ruoka)palkka toimii. Toisinaan palkkioksi riittää pelkkä huomionosoitus, vaikka rapsutus. Koira itse määrittelee, millainen vahviste kulloinkin on riittävä ja lisää haluttua käytöstä. Palkkion laadulla voi myös samalla nostattaa koiran tunnetilaa.  Mitä innostuneempi asenne on treeneihin ja sitä kautta yrittämisen halu kun on koiralla korkealla, niin ollaan jo hyvällä pohjalla. Draivia treeneihin voi olla hankala saada pelkän ruoan avulla ja jollain kohdalla voi sen toimivuudella olla rajansa. Oma liikkuminen ja iloisella äänellä ehdollisen sanominen, saa  monesti koiraan liikettä lisää.

Liefje, kontaktin ottamisen ja lähellä pysymisen treenit viime kesänä 2014 Lapualla.

Garden kanssa on aikamoinen tasapainottelu palkkion toimivuudesta. Lähellä pysymiseen on paras vahviste ollut vapaa -vihje. Hihnakävelyssä paras vahviste on edelleen eteneminen. Ruoka on kuitenkin arvotettu korkealle, joten sen eteen tehdään nykyään jo aika paljon. Lelu on se tunnetilaa nostattava juttu, jolla saan kyllä huomion itseeni kiinnittymään, mutta kuppi kaatuu äkkiä nurin ja saadaan kyllä hurjasti aikaan käytöksiä ja yrittämisiä, mutta yleensä ilman kunnon kontrollia. Oppimisesta ei oikein voi puhua lelun kanssa samassa lauseessa... Lelupalkan käyttö on siis Garden kanssa hyvin minimaalista ja jäänyt edelleenkin hyvin satunnaiseksi tunnelman nostattajaksi. Ja sitä käytetään yleensä vasta kokonaisten treenien lopussa.

Viime viikkoina olen ruvennut heittämään ruokapalkkoja, jotka on toimineet todella hyvinä vahvisteina.  Kaukokäskyjä ja kauempana tapahtuvia liikkeitä ajatellen on Garden pitänyt opetella palkan ottamista lennosta kiinni. Ja minun on pitänyt opetella heittämään... Heitettyjä ruokia on käytetty sitten palkkana lähempänäkin tapahtuvissa liikkeissä, kun se on toiminut niin hyvin. Esimerkkinä maasta seisomaan nouseminen, johon ollaan saatu hyvin vauhtia lisää. Eikä ylös nousu enää yleensä näytä  kovin raihnaisen koiran venymiseltä. Myös Liffelle olen käyttänyt heitettyä palkkaa ja sen avulla liikkeestä seisominen saatiin pari viikkoa sitten hyvälle alulle. (Tosin samaan aikaan sitten hajosi maahan meno... jossa taas tarjotaan n. 50% perä edellä maahan menoa. Maahan meno on nyt hyllyllä jonkin aikaa. Täytyy pohtia minkälaisilla treeneillä jatkan ja miten asetan kriteerin jatkossa. Täytyy kirjoittaa aiheesta oma teksti, niin saa ajatukset koottua: miksi, mitä ja kuinka?)

Keitettyjä maksapaloja ja broilerin sydämiä pilkottuina. Näitä on helppo heittää, ei juurikaan sotke käsiä. Toki muutenkin näppäriä ja hyviä palkkoja.

Ruoan arvottaminen

Aiemminkin on jo ollut mainintaa, että meillä koirat ei syö kupista. Näin ruoalla on oikeasti jokin arvo, jonka eteen halutaan tehdä töitä. Ei meillä silti joka päivä tehdä sirkustemppuja ruuan eteen, mutta jos ei muuta, niin ruoka toimii lenkillä lähellä pysymisen palkkana. Sitten on taas niitä päiviä, että aina ei vaan huvita. Viimeksi muutama päivä sitten Liffeä, syystä tai toisesta, ei huvittanut tehdä oikein mitään. Päivällä oli jo saanut vapaana juoksupaineet purkaa ja illalla kun olisi ollut ruoan hankinnan aika, niin kakara vain häipyi omiaan tekemään. Yksi päivä meni sitten lähes täysin ilman ruokaa. Päivän paaston jälkeen ruoan arvo oli kummasti noussut. Seuraavana päivänä kokeiltiin, muutaman päivän tauon jälkeen, kuonopantaa niin jo reilun metrin päästä tuli ja työnti kuonon suoraan pantaan. Kumpikin koirista on jo sen ikäinen, että ne kyllä tietää palkkion menettämisen mahdollisuuden. Ja jos koira jatkuvasti häviää kesken treenien touhuamaan omiaan, niin siinä vaiheessa annan olla. Pieneltä pennulta ei oikein voi odottaa aktiivista kontaktin ottoa ja/tai käytöksien tarjoamista. Nuorempana on enemmän annettu mahdollisuuksia, mutta kokoajan on muistettava kriteeriä kasvattaa jotta edetään jonnekin.

Lähtökohtaisesti treeneillä on paljon paremmat alku-asetelmat, jos koira tulee kysyvällä ilmeellä katsomaan, että: Hei! Mitä kivaa me tänään tehdään? Oikein motivoituneella koiralla vielä häntä heiluu ja hymy on korvissa. On paljon mukavampi ruveta tekemään yhdessä töitä, kun kumpikin on sitä mieltä että nyt pidetään hauskaa. Vaihtoehtona on että ensin käsket koiran tulemaan luokse ja toista vaan harmittaa, jos vaikka hajujen tutkiminen jäi kesken. Sitten pitäisi vielä odottaa koiralta asennetta, että tää treenaaminen on tosi huippu juttu. Toki koiran pitää osata luopua ja käskyjen toimia. Kun alla on monta positiivista toistoa, niin silloin kun 'vaadin', takana on jo hyvä massa, hyvässä tunnetilassa tehtyä treenejä ja se kaiken muun lopettaminen ja minun totteleminen tapahtuu edelleen hyvässä tunnetilassa.

Raakaruokinta ei ole este

Talvi-aikaan ei kyllä hirveästi tee mieli raakaa lihaa ulkona käsitellä, kun sormet jäätyy. Joten ulkona on ollut monesti mukana jotain kuivattua, keitettyä, paistettua tai sitten ei ruokaa ollenkaan. Jos pakkasta on paljon, niin monesti ajellaan autolla jonnekin korpeen ja siellä ei kummoisia palkkoja tarvita. Ulkona eteneminen itsessään on hyvä palkka. Myös kumihanskat on hyvä lisävaruste, niin itse iho ei pääse kastumaan ja kylmä ei niin ota sormille. Raa'asta lihasta olen valuttanut veren pois, ennen kuin sotken kaikki yhteen ja tuloksena on aikas hyvä massa, jolla on helppo palkata. Myös heitetyt palkat onnistuu, jos ei palkka lennä maahan asti.....

Naudan mahaa ja jauhettua kanaa ja nautaa. Päällä lampaan rasvaa (+ E-vitamiini) sekä merilevää.

Kupin pohjalla kellertävä öljy on pellavansiemenöljyä.



Sekoitetaan lusikalla tai jos haluaa olla nopea, niin koura kulhoon ja saa nopeammin valmista.

 

 

Sitä saa mitä vahvistaa

Ruokakuppia meillä on käytetty hyvin harvoin. Jouluna viimeksi meni 2pv ruokakuppiruokinnalla ja sitä ennen viime kesänä. Joulun aikaan oli koirien ilmeet näkemisen arvoiset... Voiko ruoka tippua nenän eteen ilman että sitä on ansainnut? Kun meillä ei yleensä voi. Ruoalla on niin mainio vahvistaa haluttuja käytöksiä. Ruualla motivoiminen on helppoa, jos koira on oppinut että töitä on tehtävä sen eteen. Ruoan etuna on nopea vahvistetiheys, palkan antamiseen menee helposti alle 1 sekunti. Ruoan antamisen suunnalla ja paikalla saadaan lisää vahvistetta tehtyyn käytökseen, eikä koira sen kummemmin kuumene tai nosta kierroksia palkasta.

Kun taas lelupalkalla olisi helppo saada opittuihin käytöksiin, vaikka seuraamiseen lisää sitä jotain intoa ja tekemisen meininkiä ja vauhtia. Palkkaustiheys toki silloin kärsii koska lelupalkan antaminen aina väkisin rikkoo käynnissä olevan käytöksen. Lelupalkan jälkeen on pakko antaa uusi vihje vaikka seuraamiselle, vaikka itse liikkeessä olisi jo todella pitkä kesto. Jos paikkamakuun palkkaa lelulla, niin viimeistään siinä vaiheessa uusi vihje tarvitaan. Vai onko kukaan nähnyt paikallaan leikkivää koiraa? Pallon heitto palkaksi tuhoaa viimeisenkin vahvistetiheyden ja minä en silloin enää ole kovin isossa osassa palkan suunnan kannalta. Pallon heitto ei kovin paljoa vahvista seuraamisen kontaktia. Patukalla tai jollain muulla repimislelulla palkan paikka pysyy mukavan lähellä ja mistä lelu ilmestyy, eli palkan suunnalla voidaan vahvistaa seuraamista.

Lelupalkalla vahvistetaan kuitenkin niin paljon muutakin, kuin sitä asiaa mitä tehtiin ennen palkkaa.

Mitä sitten koira tekee kun sitä palkataan patukalla? Saalistaa ensin lelun kiinni, puree kiinni ja lopulta repii saalista, ehkä veisi sen piiloonkin revittäväksi, jos päästäisi irti. Siinä vaiheessa kun on käyty kiinni ja revitään on mennyt jo ainakin se 2-3s palkkaamiseen ja muistaako Garde ensimmäisen sekunnin jälkeen, että tämä on palkka jostain aiemmasta käytöksestä? Minä epäilen suuresti. Silloin lelulla palkkaamisessa palkitaan, eli vahvistetaan saalistamista, puremista ja repimistä, jotka on luontaisia käytöksiä, jotka liittyy syömiseen. Kaikilla koirilla on ainakin yksi yhteinen luontainen käytös: syöminen. Ja miten koirat luontaisesti syö: saalistaa, puree kiinni ja repii ja kantaa sivummalle piiloon jos pystyy.

Hyvin vahvaa luontaista käytöstä - saalistamista -

Sitten päästään jälleen Gardeen ja lelupalkkaan. Garden luontaiseen käytökseen, repimiseen, joka tällä hyvinkin rodunomaisella yksilöllä on todella vahva. Vaikka suurin osa Garden nähneistä ei sitä tahdo uskoa, kun koulutuksen avulla on sammutettu muutama hyvinkin vahva luontainen käytös. Viimeisen reilun kuukauden aikana olen käyttänyt, sisäistä varoituskelloani uhmaten, lelupalkkaa. Garde kun ei muuten vaan kuumetessaan ole käynyt käteen tai vaatteisiin kiinni pitkiin aikoihin. Tuloksena saatiin sitten hiekkakuopilla juostessa käytös, jonka sammuttamiseen olen lähes 3v käyttänyt aikaa.
Garde kävi näykkäsemässä reidestä, kun oli niin hauskaa. Oma moka ja huusin ei. Siis ei saa huutaa, se on sama kun Gardelle sanoisi että käy päälle. Ja sana ei, ei sinällään merkitse Gardelle mitään. Oikea käsky on jätä. Garde otti hieman ilmaa minusta, sen askeleen verran ja kävi käteen kiinni. Onneksi vain kämmeneen, johon oli helpompi reagoida vetämällä käsi pois. Ja mitä koira aattelee, hei me leikitään, toi lähti leikkimään mun kanssa, kun kerran saalis karkaa ja uusi hyökkäys. Siinä vaiheessa tajusin sanoa napakasti maahan ja koira pölähti lumeen. Ajallisesti kolmeen kiinni käymiseen meni ehkä 3 sekuntia. Niin kauan mulla kesti, että tajusin käskeä koira maahan ja arvaatteko että kesti kauan ennen kuin leikkipalo sammui Garden silmistä. Hittolainen. Maattiin siinä minuutin verran ja kun Liffe pomppi ympärillä ja sitä rataa, niin aattelin että jospa se sen perään lähtisi leikkimään, mutta ei. Suoraan käteen tulossa kiinni, vapaa käskyn jälkeen. Nyt heti perään käsky maahan. Sitten maattiin hyvän aikaa, kunnes Gardelle riitti.. Oli nähtävästi ymmärtänyt yskän että en halua olla osana repimisleikkiin, joten kävi lähimpään puuhun kiinni. Ja lähti ilman vapautus -vihjettä..

 

Sitä siis todellakin saa mitä vahvistaa.

 

Gardelle lelupalkka ei käy. Sen avulla saadaan paljon käytöksiä, mitä en halua vahvistaa. Liffelle lelupalkka todennäköisesti käy ja sen kanssa sitä on käytettykin. Liffellä lelupalkka pysyy leikin tasolla, ainakin vielä. Gardella menee hetki ja leikkiminen muuttuu jonkin sortin saaliskäyttäytymiseksi, jolloin ei enää leikitä vaan silloin johonkuhun sattuu. Toisten koirien kanssa Garde pystyy leikkimään, mutta toiset koirat ei olekaan ruokaa. Minä olen yhtä kuin ruokahuolto.