Liefje läpäisi heinäkuussa Nose workin hajutestin. Eli etsi 12 laatikon joukosta sen, johon oli piilotettu eukalyptuksen hajua. Hämmästyttävää kuinka pienellä treenilla homma onnistui. Meillä oli kuitenkin noin kuukauden tauko nose workin treenaamisessa ennen testiä, kun innostuttiin kesällä aloittamaan ID jäljen opettelu. Testipäivän lähestyessä tehtiin, sen kuukauden tauon jälkeen, kolmet treenit viikon aikana. Tarkoitus oli osallistua sekä Garden että Liefjen kanssa hajutestiin, mutta ei onnistunutkaan kun yhden koiran ohjaaminen saman testin aikana. Hälytin sitten pojan hätiin, joka ei ole Gardea käyttänyt kertaakaan hihnan kanssa missään.. Testi ei onnistunut, mutta sen jälkeisessä mölli-ulkoetsinnässä eukalyptus löytyi ja Garde sai pojan ohjauksessa sijoituksen. Liefjellä ei keskittymiskyky enään riittänyt ulkoetsintään, vaan häiriöhajuihin jäätiin kiinni. Alla videolinkki Liefjen hajutestin suorituksesta. Ei mitään kovin kaunis ilmaisu, mutta selkeästi jäi oikeaan laatikkoon kiinni.
Testin jälkeen on nose workin tekeminen jälleen jäänyt sekä Garden että Liefjen kanssa. Liffen kanssa ollaan keskitytty ID jäljen opetteluun.. Garden kanssa taas on touhuttu PK jälkeä, joka aikoinaan jo aloitettiin pari vuotta sitten. Koiran uskomattomasta hajuaistista on kyllä löytynyt valtaisa alue, jota olen opetellut ymmärtämään. Samoin hajujen käyttäytyminen ja liikkuminen on myös varsin mielenkiintoinen alue opiskella.
Garden mölli-ulkoetsinnän palkinto, kanafileitä.
Omia opintoja..
Sain opiskelupaikan Amiedusta. Aika huima päätös kouluun hakeutumisesta syntyi puolen vuoden harkinnan jälkeen. Nyt olisi sitten parin vuoden päästä tarkoitus valmistua eläintenhoitajaksi, eläintenkouluttajan suuntautumisalalta. Opiskeluprojektin sivujuonteena syntyi oma yritys Koirakoulu Operantti. Tervetuloa tutustumaan yrityksen kotisivuihin osoitteessa: www.operantti.fi
Kuonopantaa ei päivittäin olla treenattu. Kokonaistreeniaika on tähän mennessä kaikkiaan n. 15min. Viimeiset kolme totuttelua on tehty niin että lähdetään panta päässä käymään ulkona. Näin pantaan sisältyy paljon positiivista latausta. Lisäksi vielä palkkaan kuonopanta päässä ulkona kävellessä joka ikisen kontaktin, jotta saadaan hyvää vahvistetiheyttä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: paljon syömistä panta päässä sekä kontaktin otolle tehokkaat treenit. Hihna edelleen vain valjaisiin kiinni.
Sormilla olen liikutellut pantaa sen päässä ollessa, ja eri puolilta päätä olen pannan alle ujuttanut sormet ja nostellut pantaa, jotta se tuo taas pientä painetta vastapuolelle. Liffe ei ole juurikaan minun toimista ja pannasta häiriintynyt, joten ollaan edetty tarpeeksi hitaasti. Jos korvat on ruvenneet menemään takaviistoon tai häntä laskenut liian alas, niin ollaan helpotettu harjoituksia.
Liffe kuonopannan kanssa takapihalle käymään.
Mitä muuta on Liffen kanssa tehty?
Kakaran kanssa on touhuttu edelleen suurimmaksi osaksi peruskäytöksiä... Lähellä pysymisessä olen nostanut kriteeriä katsekontaktissa, jonka kestoa (3-5 askelta) ja häiriöitä (mm. samassa hallissa muita koiria) on lisätty. Palkan paikalla on vahvistettu oikeaa seuraamispaikkaa. Seuraamisen vihje on tarkoitus liittää vasta kun perusasennon vihjeen liitto on valmis.
Perusasennon tekemisessä on häivytetty kohdekeppi lähes kokonaan. Kohdekeppi toimii lähinnä alkuvihjeenä, että nyt tehdään tätä hommaa.. Sen jälkeen vasemman sivun ohi menoa tarjotaan jo hyvin (ainakin) kotioloissa. Yleistystä muihin ympäristöihin on tehty vasta 2 eri paikkaa. Harmittaa kun näitä treenejä en ole saanut videolle. Tai no pari olen saanut, mutta kalsareissani kun pyörin, niin ei julkiseen jakoon :) Ollaan aikalailla jouduttu kriteeriä muuttamaan ja hinkkaamaan edestakaisin, jotta saan palkan paikalta käden häivytettyä pois. Olen siis palkalla pysäyttänyt kakaran, kun se takaa tulee vasemmalle sivulle perusasentoon. Perusasennon paikka on nyt hyvä ja palkkaa ei kädessä tarvitse enää olla kun kakaran pysäytän ja käsi on häivytetty sitä myöten, että enää ranteessa on pieni kulma, joka koiran pysäyttää...
Rauhoittumista on tehty paljon.. Helmikuu meni aikalailla rauhoittumista ja luopumista treenatessa. Tästä olenkin sitten saanut jokseenkin vahvan käytöksen, joka yleistyy hyvää vauhtia. Aina kun ei oikein Liffe tiedä, mitä pitäisi tehdä, niin se menee maahan ja ottaa mukamas rennosti. Tosin edelleen kiihtyy nollasta sataan alle sekunnissa, jos itse katsoo sen aiheelliseksi. Taitaa mennä ainakin se pari vuotta, ennen kuin Liffe kykenee oikeasti olemaan rento tilanteessa kuin tilanteessa.. Tai sitten se ei pysty siihen koskaan. Mutta tavoite on kunnianhimoinen. Kyllä me joskus voidaan koirien vieressä maata ja ottaa rennosti.
Garde ottaa rennosti, vaikka koiria ympärillä liikkuu. Maahan -vihjeen on Garde saanut, josta tietää, että justiinsa ei tartte tehdä muuta kuin olla maan rajassa.
Tähän asti on Liffen kanssa toimittu valjaiden ja tavallisen solkipannan kanssa. (Videoilla ja kuvissa näkyvä ketjupanta on nimilaattaa varten.) Leveän solkipannan kanssa Liffe reagoi ympäristöön huomattavasti herkemmin kuin valjaissa. Josta syystä kaulapantaa pidetään paljon kaulassa, vaikka hihna on oikeasti kiinni vain valjaissa. Hallituissa treeneissä ollaan menty jo pelkän kaulapannankin kanssa.
Mutta siis... kun tulee niitä tilanteita missä huomaa (oman virheen), että nyt ei olla ennakoitu tarpeeksi, eikä päästä enää kovin positiivisilla fiiliksillä tilanteesta eteenpäin. Kun kaikki muut keinot on käytetty (kontaktin otto, vastaehdollistaminen, kutsu poispäin) ja pitäisi vain saada uukkarit tehtyä että päästäisiin tilannetta pakoon, on valjailla pään hallinta olematonta. Ja koiran suuntahan on yleensä sinne minne nenäkin on menossa. Vaikka itse kävelisitkin poispäin, niin valjaissa koiralla on mahdollisuus pitää katse taaksepäin. Liffe vain tuijottaa tai räyhää sitten sitä kohti, mitä piti väistää. Pannasta vetäminen ei taas millään lailla helpota, jos vieras koira ahdistaa paljon. Tunnetilaa on hieman hankala keikauttaa rennoksi jos lisätään vielä kuristavaa painetta kaulalle.
Kuonopannalla pään hallinta on helpompaa, siis todella helppoa. Oikean kokoinen ja hyvästä nahasta tehty, pehmustettu kuonopanta ei satu. Ikää rupeaa olemaan Kakaralla jo sen verran paljon, että pää ei enään mahdottomasti kasva tai muuta muotoaan, joten panta lähti viime viikolla tilaukseen.
Siinä se nyt on. Hollolan nahkapajalta tilattuna.
0 -koon panta. Vallan loistava apuväline koiran hallintaan.
Kuonopantaan totuttelua
Pantaa ei kannata vain heittää päähän, vaikka se onnistuisikin ilman suurempia 'sotia'. Aloitettiin sillä että tehtiin ihan kohteen kosketusta nenällä pantaan ja siitä jatkettiin niin että Liffe sai palkan työntämällä kuonon pannasta läpi. Lopulta vain syötiin pannan läpi eli vastaehdollistettiin pantaa. Yhteensä treeniä tehtiin eilen n. 3min. Solkea en vielä kiinni laittanut. Huomenna on treeniä tarkoitus jatkaa. Tämä päivä mentiin ilman harjoitusta. Kun panta saadaan päähän asti on sitä pidettävä ensin pienempiä hetkiä, pikkuhiljaa aikaa kasvattaen. Liffen ehdoilla edetään. Tarkkaan täytyy koittaa ilmeitä ja eleitä seurata, että ei mennä liikaa epämukavuus alueelle, liian nopeasti ja pitkään. Ensimmäiset pitemmät ajat sitten vielä ilman että kuonopantaan laitetaan hihnaa kiinni. Ja yhdistetään pannan pitämiseen vielä mahdollisimman paljon positiivisia tunnetiloja. Metsässä vapaana juostessa pannan pitämistä jne.. Alku meni kyllä tosi nopeasti. Garden kanssa mentiin paljon pitemmän kaavan mukaan.
Holskun pää on kuonon kohdalta niin kapea, että saa nähdä kuinka panta päässä pysyy. Apuna varmasti kuitenkin on, kun pistää hihnan toisen pään kiinni valjaisiin ja toisen pään kuonopantaan. Kuonopannalla on ensisijaisesti kuitenkin tarkoitus vain rajoittaa pään liikkumista. Äkillisissä tilanteissa saa koiran pään nenineen ohjattua pois siitä, mikä sitten ei haluttua käytöstä aiheuttaakin.
Liffellä on jo olemassa maahanmeno toisella vihjeellä. Sana maahan on vihjeenä maahanmenolle, jonka koira saa toteuttaa ihan miten tykkää, kunhan on maassa. Eli ei väliä, jos istumisen kautta menee, tai maassa ollessa röhnöttää tai makaa vain kyljellään. Kunhan vain on maassa. Samalla käytös on myös Gardella ja samalla vihjeellä. Maahan vihje on tehty Liffelle ihan vain poimimalla, eli kun Liffe on jossain tilanteessa tarjonnut maassa oloa, niin olen sitä vahvistanut ja liittänyt vihjeen.
Nyt on Liffen kanssa tehty pari viikkoa toko maahanmenoa. Eli tarkoitus on että koira menee etupää edellä maahan, tai sitten etu- ja takapää laskeutuu maahan täsmälleen samaan aikaan, mutta takapää ei missään nimessä saa lähteä laskeutumaan ensin. Ja kun maassa ollaan niin siinä ei röhnötetä, eli valuta toiselle kyljelle. Nenän suunta on mielellään eteenpäin. Tälle liikkeelle tuli Kakaralle vihjeeksi: pam.
Viime kesänä jo kokeilin kohdekepin kanssa maahanmenoa. Parhaimmillaan sain käytöksen, jossa koira pomppasi puolimetriä tai enemmän taaksepäin istumaan ja sen jälkeen maahan. Jätettiin siis homma vain hautumaan. Viime loppukesän päätös olla treenaamatta, muita kuin peruskäytöksiä (lähellä pysyminen, luopuminen, rauhoittuminen, kohteet) oli Liffen kohdalla hyvä. Kun miettii että saatiin nyt n. 2vk treenillä kakaralle kohtuu nätti maahanmeno, ilman että on tarvinnut kummankaan tuskastua.
Paljon tarvitaan vielä yleistämistä, häiriöiden siedättämistä, kestoa, vihje-erottelua ja joskus hamaassa tulevaisuudessa myös etäisyyttä, mutta itse liike on saatu nyt hyvinkin vähällä treenillä hyvään alkuun.
Videolla ollaan täysin uudella parkkipaikalla,
jossa oli vielä kaksi vierasta ihmistä heittämässä frisbeetä. Eikä minun tarvinnut leikata pois säntäilyä, tai ihmisten kyttäämistä. Kakaran työmoottori oli hyvin käynnissä.
Liffen suhde minuun on kehittynyt hyvin
Liffen kanssa ollaan keritty hyvin rakentamaan meidän suhdetta. Olen palkannut paljon lähellä pysymistä, minuun päin suuntautuvia liikkeitä ja kontakteja. Ollaan opeteltu rauhoittumaan yhdessä maan rajassa ympäristöä katsellen. Ja nyt kun olemme jo aikalailla samaa tiimiä niin eri vihjeiden kouluttaminen on ollut todella helppoa. Liffen ei tarvitse niinkään epäillä minua tai tarkkailla ympäristöä. Kakara on myös oppinut oppimaan. Luopumisvihje irti, toimii tällä hetkellä jo lelusta irroittamisessakin. Ja se on mielestäni tosi hyvin, sillä se on Liffen ensimmäinen vaativampi liike, johon on vihje liitetty.
Leikkiminen tuntuu olevan Liffelle todella tärkeää. Sen mielestä on ihan huippua, kun lelu tulee kuvioihin ja pääsee siitä kisaamaan. Toinen on sylissä tai vieressä köllöttely. Kakara on aina kärppänä paikalla, jos satun sohvalle menemään. Liffe nauttii rapsutuksista kuin kissa, enkä ihmettelisi jos oppisi vielä joskus kehräämään.
Kakaran kanssa on mennyt nyt reilu puoli vuotta (mitä tämä koiruus on meillä ollut) lähinnä peruskäytösten harjoittelussa. Käytöksien vahvistamisessa ei alussa käytetä käskyjä, vaan kun koira tekee jonkin halutun asian, niin merkitään se ehdollisella vahvisteella ja palkka perään. Palkan suunnalla myös vahvistetaan haluttua käytöstä ja sen suuntaa.
- Rauhoittuminen - Lähellä pysyminen (kohteen lähellä pysyminen) - Luopuminen (kohteesta pois päin meno) - Kohdetyöskentely (kohdetta päin suuntautuva toiminta)
Rauhoittuminen
Rauhoittumisen taito on Liffellä luonnostaan todella hyvä. Tosin kiihdytään herkästi nollasta sataan ja ylikin. Jos ollaan kuitenkin lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa Liffen ei tarvitse pelon vuoksi reagoida, niin rauhoittuminen käy kohtuullisen helposti.
Monesti rauhoittumistreeneihin sekoittuu myös luopumista, kun ensin on luovuttava jostain, mikä on kierrokset nostanut kattoon ja sen jälkeen pitäisi vielä osata rauhoittua. Näitä tulee esimerkiksi jokaisessa ohitustreenissä, joissa vielä käytän Liffellä apuna autoja (näköestettä). Lähes jokainen ohitus kuitenkin kiihdyttää jollain tasolla, niin auton taakse mennään rauhoittumaan ja kun kierrokset on alhaalla, kuin myös ohitettavalla koiralla, niin lähdetään uuteen ohitukseen.
Jokainen ulos lähteminen on myös oma treeninsä. Kun laitan ruokaa valmiiksi lenkille lähtöä varten, niin molemmat koirat tulee keittiöön ja rauhoittuu lattialle makoilemaan. Kun kierrokset on selvästi nollassa, vaikka tiedossa on ulos lähtö, niin annan palkan (yleensä makupala sisältää vielä vitamiinitabletin) ja palkan suunta lattiaan päin. Alla video ovesta poistumisesta. Ja koirat todella tietää että nyt mennään autoon. :D
Lähellä pysyminen
Liffe ei alussa sietänyt jalkoja, joten lähellä olemisessa oli aika löyhä kriteeri. Kohtuullisen äkkiä luottamus kuitenkin kasvoi ja palkan paikalla on helppo tiivistää lähellä pysymistä. Viimeaikoina olen nostanut kriteeriä (helpoissa häiriöissä) niin että Liffen kyljen pitää hipaista minun reittä, jos pysytään sivulla.
Oleellinen osa lähellä pysymistä on myös kontaktihyppely.. jossa haetaan vielä Liffen kanssa palkan tasapainoa ruoan ja minun liikkeen suunnan kanssa. Tästä täytyy muotoilla ihan oma blogikirjoitus. Yksi tärkeimmistä koiran käyttäytymistä on kuitenkin omistajan lähellä pysyminen, joka mahdollistaa irrallaan lenkittämisen ja monta monituista muuta juttua.
Kohteen lähellä pysymistä on myös auton kontti, oma piha ja kesämökin piha. Piha on sen verran laaja käsite, että se on jo haastavampi koiralle piirtää, jotta se tietää mitä halutaan. Tätä olen vahvistanut vain sillä että jos pysytään halutulla alueella, niin saa touhuta omiaan, jos astutaan rajan yli, niin luokse kutsu ja siitä palkka. Mökillä pidettiin koko kesä hyvät luut pihassa, eikä koirat karanneet koko kesänä kertaakaan. Sitä odotellessa että koira ketjuttaa palkan, eli hakeutuu rajan yli, jotta saisi palkaksi luokse kutsun...
Jokainen lenkki ja pihalla olo sisältää myös palkkausta kun koira tulee luokse. Viimeisen n. kuukauden aikana olen vähentänyt palkkaamista vapailla metsälenkeillä, joka on lisännyt lähellä pysymistä. Ollaan siinä vaiheessa että Liffe juoksee lähes taukoamatta Garden ( joka on n. 30m säteellä minusta) ja minun väliä. Välillä käy touhuamassa omiaan ja taas tulee luokse. Palkkaan luokse tuloista noin joka 3-5:llä kerralla. Pari viikkoa sitten nostin kriteeriä metsälenkeillä (helpoissa häiriöissä) niin että kerkeän laskea hitaasti kahteen, kun Liffe kulkee vierellä, ennekuin merkkaan ehdollisella ja palkkaan. Pikaisia käväisyjä en noteeraa mitenkään.
Luopuminen
Kohteesta luopuminen oli alkuajat lähinnä vastaehdollistamista ja sitä kautta ketjutettuna luopumista. Esimerkiksi pyöräilijän saapuessa kohti... Liffe jäykistyi jo hyvän matkan päästä. Häiriöt (polkupyöräilijät) merkkasin ja merkkaan ehdollisella vahvisteella kuten kaikki muutkin mahdolliset ärsykkeet, jotka aiheuttavat Liffessä jonkinlaisen kiihdyttävän reaktion ja palkka annetaan tarvittaessa ensin kohteen suuntaan, sitten uuden ehdollinen jälleen, kun koira katsoo ärsykettä, minun suuntaan.
Pian saatiin ketjua jo aikaiseksi, että kun tulee jokin ärsyke, joka kiihdyttää, niin Liffe jo rentoutuu, nuolaisee ja kääntyy minua kohti. Osaan ärsykkeistä ollaan siis jo klassisesti ehdollistuttu. Paljon on vielä asioita joita vastaehdollistetaan kaukaa ja jos tuntuu että ohi ei päästä ilman vahvaa reaktiota, niin kierretään tai väistetään pitkin puskia. Isännältä odotan käyttöohjeita ja GoPro kameran lainaamista, jotta lenkillä tapahtuvista tilanteista saisin käytännön videoita.
Luopumista ollaan tehty myös vihjeelle 'irti'.
Kohdetyöskentely
Tätä on tehty paljon, siis todella paljon. Kohteena ensin kohdekeppi minun kädessä, joka on yleistetty moniin paikkoihin ja jolle on ajettu hurja määrä erilaisia häiriöitä.
Tämän jälkeen ja samaan aikaan on vahvistettu käsikosketusta. Kosketus minun ja muiden kämmeneen. Vieraaseenkin on helpompi tutustua, kun tietää kämmenen nähdessään, että siihen voi käydä koskemassa ja samalla haistamassa ja se on ihan huippu juttu.
Viime aikoina on tehty paljon 'vaaputinta'. Eli kohde ei olekaan ihmiseen päin, vaan selkeää ulkopuolista kohdetta päin. Tätä on yleistetty eri kentillä ja sitä myöten erilaisissa häiriöissä.
Peruskäytökset
Olen pyrkinyt vahvistamaan Liefjen omaa toimintaa erilaisissa häiriöissä ja paikoissa niin, että minun tarvitsisi mahdollisimman vähän vihjeillä johdattaa Liefje epämukavista tilanteista läpi. Ja monet ennen niin vaikeat tilanteet meneekin nykyään todella hyvin. Esimerkiksi kun joku tulee vastaan (kohde josta luovutaan), niin Liffe jo tarjoaa kontaktia ja tulee minun luokse. Tai jos ollaan kiihdyttävässä paikassa jollain uudella kentällä, jonka vieressä vielä kiljuu lapset (Lapset on kohde joka kiihdyttää. Liffe tarjoaa rauhoittumista kiihdyttävän tilanteen tullen, johon ketjutetaan kontaktin otto. Tämä on kyllä hiton vaikeaa. Etäisyyttä tarvitsee olla tarpeeksi..), niin kontaktia kakara jo ottaa kohtuullisen hyvin, eikä karvat pystyssä ja keho jännittyneenä odota sitä että viimeinenkin hermojänne repeää.
Sinänsä kyllä mielenkiintoista, että vaikeinta Liffelle eri tilanteet on pimeässä, vaikka suurin osa lenkkeilystä tapahtuukin pimeän aikaan, joten luulisi niihin tottuneen. Uskon että epävarmuus pimeässä johtuu koiran kokemattomuudesta, ja kun vastaan tulevan ihmisen tai koiran silmät ja kasvojen ilmeet ei niin erotu pimeällä, niin väistämättä varovaisuus kokemattomuuden vuoksi lisääntyy. Työkoneet saa taas pitää vaikka mitä räminää ja niihin ei reagoida. Juuri testattiin isännän kanssa roskakatoksessa, jossa ei ollut loppuajasta edes valoja, pelti ja lasitölkkien heittely. - Eipä juuri reaktiota- katseli ympärilleen... Sain hymyn tällekin päivälle :)
