NoseWork viikonloppu

Viime viikonloppuna käytiin Liffen kanssa tutustumassa NoseWorkiin ihan käytännössä. Koirakoulu Hyvä Koira järjesti starttiviikonlopun ko. lajin pariin. Kurssiviikonlopun vetäjänä oli Erkku Kottonen. Aiemmin jo pohdinkin että mitenköhän on koulutustavan kanssa... NoseWork on tarkoitettu ensisijaisesti kotikoirien aktivointiin. Siitä on lähtöisin myös ajatus koulutustavasta, jolla lajiin on helppo päästä sisään.

• Koirat opetetaan ensin etsimään ruokaa eri ympäristöissä, enemmän tai vähemmän haastavista paikoista. Tavoitteena on siis ensin että koiralla on olemassa käytös, jossa se nenää käyttäen etsii ruokaa.
• Jonka jälkeen ruoka ja etsittävä haju klassisesti ehdollistetaan toisiinsa. Haju ja ruoka sijaitsee päällekkäin jossain. Eli kun koira etsii ruokaa, se törmää myös haluttuun, etsittävään hajuun.  
• Sitten jätetään ruoka pois, ettei se ole hajun kanssa samassa paikassa. Annetaan ruoka vasta kun koira on etsinyt hajun.
• Ilmaisu tulee jossain vaiheessa, semmoisessa muodossa kun koira sen tarjoaa (?) Tähän ei oikein kurssiviikonlopun aikana syvennytty. Mikä sinänsä vähän hämmästytti, kun esimerkkivideoita katsellessa ongelmat rajoittui lähinnä juurikin ilmaisuihin. Joko koiran kanssa työskentelevä ihminen ei huomannut koiran ilmaisua, sen ollessa liian nopea tai epämääräinen tai sitten ihminen luuli koiran ilmaisevan, kun se vain jäi nuuskimaan jotain kohtaa pitemmäksi aikaa.

Ennen käytännön työskentelyyn ryhtymistä kerrottiin jokainen hieman omista taustoista ja koiran oppimishistoriasta. Sitten käytiin läpi, millaisella suunnitelmalla on ajatus lähteä etsintää tekemään. Jokainen sai siis lähteä rakentamaan lopullista käytöstä, sitä kautta miten halusi. Tämä kävi minulle paremmin kuin hyvin. Omaan tekemiseen kun ei oikein istu tuo yllä kuvattu opetustapa, jonka seurauksena voi saada hyvinkin hallitsemattoman lieveilmiön: ruoan omatoimisen etsimisen kaapeista. Tähän on sitten jo laitettava kuva Liffen ihan omatoimisesta itsensä aktivoimisesta.



Roskiskaapin ovea ei kannata jättää auki. Tätä käytöstä en halua lisätä.
 

Purkkien kanssa hajuerottelu ei ollut myöskään kovin hyvä vaihtoehto ajan rajallisuuden vuoksi. Varsinkin kun Liffellä ei hajuerottelusta ole oppimishistoriaa.. Päätin että lähdemme tekemään homman takaperin ketjuttamalla. Eli ensin ilmaisu hajulle, jonka jälkeen yleistämistä ja hajujen lisäämistä. Ilmaisu jäi meiltä kuitenkin todella huonoksi pienen treenimäärän vuoksi. Minulla oli vielä kuumetta koko viikonlopun ja kävin todella hitaalla.. Ei ihan paras lähtökohta täysin uuden asian opettelulle. Jonkinlaista hajun etsimiskäytöstä kuitenkin saatiin aikaiseksi. Alla videokooste viikonlopun jutuista.

Videolla olisi ollut todella paljon taustapuhetta, joten lisäsin siihen musiikin. Toisaalta olisi ollut hyvä kuulla naksautukset, mutta niidenkin ajoitus tahtoi olla vähän pielessä, joten mennään tällä. Voi vain todeta että ihmisestä huolimatta koira hoksasi hienosti, mitä siltä odotetaan.

Miten jatketaan?

Ilmaisu on laitettava ihan ensin kuntoon. Ilmaisu täytyy saada niin selkeäksi, ettei sen kanssa tarvitse myöhemmin painia. Täytyy tehdä täysin irrallista treeniä ilman hajua. Minimissään 3 sekunnin kesto nenäkosketukselle yhteen paikkaan, ilman että nenä tai loppuosakaan koirasta yhtään liikkuu. Kun nenäkosketus on ok, niin sitten yhdistetään ilmaisuun haju, jonka jälkeen siihen liitetään vihje. Sitten vain hurja määrä yleistämistä ja häiriöitä. Helppoa ainakin näin teoriassa :)

Mukava laji

Todella mukava laji, jossa alhainen aloituskynnys. Jos ei halua, niin ei todellakaan ole pakko opiskella hajujen käyttäytymistä, hajuerottelun tekoa, ilmaisun tekoa tai oikeastaan mitään muutakaan. Annetaan vain koiran etsiä syötävää.
Etsittävät hajut on myös selkeän helppoja, kun niitä ei esiinny ympäristössä kovinkaan paljon ilman että niitä on joku sinne erikseen laittanut. Eukalyptus, laventeli ja laakerinlehti on kaikki myös semmosia, joita ei Suomen luonnossa kasva.  Hajut on myös kohtuullisen vahvoja, jos vertaa vaikka syöpäsoluihin. Tai jos ruvetaan koiralle erottelemaan, vaikka jonkun tietyn ihmisen hajua, mikä pitää erottaa, niin ollaan jo paljon vaikeamman asian äärellä.
Ei muuta kuin kokeilemaan!

Liefje, maahanmeno

Toiminnan aikaansaaminen

Liffellä on jo olemassa maahanmeno toisella vihjeellä. Sana maahan on vihjeenä maahanmenolle, jonka koira saa toteuttaa ihan miten tykkää, kunhan on maassa. Eli ei väliä, jos istumisen kautta menee, tai maassa ollessa röhnöttää tai makaa vain kyljellään. Kunhan vain on maassa. Samalla käytös on myös Gardella ja samalla vihjeellä. Maahan vihje on tehty Liffelle ihan vain poimimalla, eli kun Liffe on jossain tilanteessa tarjonnut maassa oloa, niin olen sitä vahvistanut ja liittänyt vihjeen.

Nyt on Liffen kanssa tehty pari viikkoa toko maahanmenoa. Eli tarkoitus on että koira menee etupää edellä maahan, tai sitten etu- ja takapää laskeutuu maahan täsmälleen samaan aikaan, mutta takapää ei missään nimessä saa lähteä laskeutumaan ensin. Ja kun maassa ollaan niin siinä ei röhnötetä, eli valuta toiselle kyljelle. Nenän suunta on mielellään eteenpäin. Tälle liikkeelle tuli Kakaralle vihjeeksi: pam.

Viime kesänä jo kokeilin kohdekepin kanssa maahanmenoa. Parhaimmillaan sain käytöksen, jossa koira pomppasi puolimetriä tai enemmän taaksepäin istumaan ja sen jälkeen maahan. Jätettiin siis homma vain hautumaan. Viime loppukesän päätös olla treenaamatta, muita kuin peruskäytöksiä (lähellä pysyminen, luopuminen, rauhoittuminen, kohteet) oli Liffen kohdalla hyvä. Kun miettii että saatiin nyt n. 2vk treenillä kakaralle kohtuu nätti maahanmeno, ilman että on tarvinnut kummankaan tuskastua.

Paljon tarvitaan vielä yleistämistä, häiriöiden siedättämistä, kestoa, vihje-erottelua ja joskus hamaassa tulevaisuudessa myös etäisyyttä, mutta itse liike on saatu nyt hyvinkin vähällä treenillä hyvään alkuun.

 Videolla ollaan täysin uudella parkkipaikalla,

jossa oli vielä kaksi vierasta ihmistä heittämässä frisbeetä. Eikä minun tarvinnut leikata pois säntäilyä, tai ihmisten kyttäämistä. Kakaran työmoottori oli hyvin käynnissä.

 

Liffen suhde minuun on kehittynyt hyvin

 Liffen kanssa ollaan keritty hyvin rakentamaan meidän suhdetta. Olen palkannut paljon lähellä pysymistä, minuun päin suuntautuvia liikkeitä ja kontakteja. Ollaan opeteltu rauhoittumaan yhdessä maan rajassa ympäristöä katsellen. Ja nyt kun olemme jo aikalailla samaa tiimiä niin eri vihjeiden kouluttaminen on ollut todella helppoa. Liffen ei tarvitse niinkään epäillä minua tai tarkkailla ympäristöä. Kakara on myös oppinut oppimaan. Luopumisvihje irti, toimii tällä hetkellä jo lelusta irroittamisessakin. Ja se on mielestäni tosi hyvin, sillä se on Liffen ensimmäinen vaativampi liike, johon on vihje liitetty.

Leikkiminen tuntuu olevan Liffelle todella tärkeää. Sen mielestä on ihan huippua, kun lelu tulee kuvioihin ja pääsee siitä kisaamaan. Toinen on sylissä tai vieressä köllöttely. Kakara on aina kärppänä paikalla, jos satun sohvalle menemään. Liffe nauttii rapsutuksista kuin kissa, enkä ihmettelisi jos oppisi vielä joskus kehräämään.

Vähän vielä talvihauskaa