Liefje läpäisi heinäkuussa Nose workin hajutestin. Eli etsi 12 laatikon joukosta sen, johon oli piilotettu eukalyptuksen hajua. Hämmästyttävää kuinka pienellä treenilla homma onnistui. Meillä oli kuitenkin noin kuukauden tauko nose workin treenaamisessa ennen testiä, kun innostuttiin kesällä aloittamaan ID jäljen opettelu. Testipäivän lähestyessä tehtiin, sen kuukauden tauon jälkeen, kolmet treenit viikon aikana. Tarkoitus oli osallistua sekä Garden että Liefjen kanssa hajutestiin, mutta ei onnistunutkaan kun yhden koiran ohjaaminen saman testin aikana. Hälytin sitten pojan hätiin, joka ei ole Gardea käyttänyt kertaakaan hihnan kanssa missään.. Testi ei onnistunut, mutta sen jälkeisessä mölli-ulkoetsinnässä eukalyptus löytyi ja Garde sai pojan ohjauksessa sijoituksen. Liefjellä ei keskittymiskyky enään riittänyt ulkoetsintään, vaan häiriöhajuihin jäätiin kiinni. Alla videolinkki Liefjen hajutestin suorituksesta. Ei mitään kovin kaunis ilmaisu, mutta selkeästi jäi oikeaan laatikkoon kiinni.
Testin jälkeen on nose workin tekeminen jälleen jäänyt sekä Garden että Liefjen kanssa. Liffen kanssa ollaan keskitytty ID jäljen opetteluun.. Garden kanssa taas on touhuttu PK jälkeä, joka aikoinaan jo aloitettiin pari vuotta sitten. Koiran uskomattomasta hajuaistista on kyllä löytynyt valtaisa alue, jota olen opetellut ymmärtämään. Samoin hajujen käyttäytyminen ja liikkuminen on myös varsin mielenkiintoinen alue opiskella.
Garden mölli-ulkoetsinnän palkinto, kanafileitä.
Omia opintoja..
Sain opiskelupaikan Amiedusta. Aika huima päätös kouluun hakeutumisesta syntyi puolen vuoden harkinnan jälkeen. Nyt olisi sitten parin vuoden päästä tarkoitus valmistua eläintenhoitajaksi, eläintenkouluttajan suuntautumisalalta. Opiskeluprojektin sivujuonteena syntyi oma yritys Koirakoulu Operantti. Tervetuloa tutustumaan yrityksen kotisivuihin osoitteessa: www.operantti.fi
Pitkään meni kevätväsymyksessä, joka oli minulle uutta. Koirat oli varsin hämmentyneinä, kun kuukauden sisälle ei mahtunut kuin parit treenit. Teki kyllä varmaan hyvää sekä minulle että koirille. Kaikki kolme nukuttiin aika paljon... Nyt ollaan reilu viikko tehty kaikennäköisiä treenejä ja into on itsellä ja koirilla hyvällä mallilla. Kaikkia treenejä ei ole tullut videoitua kun videokameran laturikin oli hukassa reilun viikon... Noh, ei tätä niin kovin vakavasti pidä ottaa.
Ekat videolle saadut treenit oli nose work touhuja viime sunnuntailta. Joista saa kyllä hyvän kuvan siitä, mitä pitää ruveta tekemään seuraavaksi: ilmaisua. Tarkoituksena on tehdä kummallekin ilmaisuna että kaikki liike lakkaa, paitsi hännän heiluminen ja kuono on hajua kohti. Tällä hetkellä kummankin ilmaisu on jotain sinne päin.
Garde tarjoaa ilmaisuun hampaita mukaan. Tulee varmastikin oppimishistoriasta. Aiemmin on tehty hajutyöskentelynä ainoastaan tunnistusnouto, jossa kohde eli palikka nostetaan suuhun. Ennen taukoa Garde tarjosi hyvin pitkääkin kestoa ilmaisulle, kun hajuerottelua tehtiin purkkiradalla. Kuono ja muu koira pysyi paikoillaan n. 3-4 sekuntia.
Garden työskentelyä.
Liefjen ilmaisu on jotain epämääräistä suurinpiirtein hajua kohti suuntautuvaa jumittumista. Vaikka ennen treenitaukoa ilmaisu oli jo n. 2 sekuntia nenä paikoillaan olemista, niin sitä meille ei enään ole. Joten sama ryhtiliike kummallekin koiralle.
Liffen nose work työskentelyä.
Liffelle hajuhommat on luonnostaan erittäin mukavia ja kakara tarjoaakin nenän käyttöä hyvin.
Hyppäämistä Garden kanssa
Ai niin ja oltiinhan me Vappu Alatalon hyppykurssilla Garden kanssa. Kurssi oli muutaman tunnin jatko-opiskelua aikaisempaan alkeiskurssipäivään. Kurssin aikaan puuttui se videokameran laturi, eikä päivästä jäänyt kuvattua materiaalia. Alkeispäivällä viime vuonna alkutalvesta saatiin ohjeeksi tehdä hyppäämiseen rutiinia matalammilla esteillä sekä vahvistaa etuosan lihaksi. Talven lihastreenit olikin tuottaneet tulosta ja Vapun silmään Garde kannattelee jo hyvin etupäätä. Hiekkakuopilla hangessa ylämäkijuoksut on vahvistaneet hyvin vatsalihaksia ja lapaluiden välistä aluetta. Jos jostain oli korjaantunut niin huomattiin seuraava ongelma. Garde on raskas koira ja takapäässä ei riitä voima metrin hyppyyn. Reseptinä vesikävelyä. Rutiinia oltiin hyppyyn saatu ihan hyvin. Garde arvioi jo hyvin ponnistuskohdan ja esteen korkeuden.
Tässä videossa on maaliskuulta parista hyppytreenistä pätkät.
Harmittaa kyllä vieläkin kun ei kurssipäivältä videoita tullut, mutta onhan näitä muita :)
Viime viikonloppuna käytiin Liffen kanssa tutustumassa NoseWorkiin ihan käytännössä. Koirakoulu Hyvä Koira järjesti starttiviikonlopun ko. lajin pariin. Kurssiviikonlopun vetäjänä oli Erkku Kottonen. Aiemmin jo pohdinkin että mitenköhän on koulutustavan kanssa... NoseWork on tarkoitettu ensisijaisesti kotikoirien aktivointiin. Siitä on lähtöisin myös ajatus koulutustavasta, jolla lajiin on helppo päästä sisään.
Koirat opetetaan ensin etsimään ruokaa eri ympäristöissä, enemmän tai vähemmän haastavista paikoista. Tavoitteena on siis ensin että koiralla on olemassa käytös, jossa se nenää käyttäen etsii ruokaa.
Jonka jälkeen ruoka ja etsittävä haju klassisesti ehdollistetaan toisiinsa. Haju ja ruoka sijaitsee päällekkäin jossain. Eli kun koira etsii ruokaa, se törmää myös haluttuun, etsittävään hajuun.
Sitten jätetään ruoka pois, ettei se ole hajun kanssa samassa paikassa. Annetaan ruoka vasta kun koira on etsinyt hajun.
Ilmaisu tulee jossain vaiheessa, semmoisessa muodossa kun koira sen tarjoaa (?) Tähän ei oikein kurssiviikonlopun aikana syvennytty. Mikä sinänsä vähän hämmästytti, kun esimerkkivideoita katsellessa ongelmat rajoittui lähinnä juurikin ilmaisuihin. Joko koiran kanssa työskentelevä ihminen ei huomannut koiran ilmaisua, sen ollessa liian nopea tai epämääräinen tai sitten ihminen luuli koiran ilmaisevan, kun se vain jäi nuuskimaan jotain kohtaa pitemmäksi aikaa.
Ennen käytännön työskentelyyn ryhtymistä kerrottiin jokainen hieman omista taustoista ja koiran oppimishistoriasta. Sitten käytiin läpi, millaisella suunnitelmalla on ajatus lähteä etsintää tekemään. Jokainen sai siis lähteä rakentamaan lopullista käytöstä, sitä kautta miten halusi. Tämä kävi minulle paremmin kuin hyvin. Omaan tekemiseen kun ei oikein istu tuo yllä kuvattu opetustapa, jonka seurauksena voi saada hyvinkin hallitsemattoman lieveilmiön: ruoan omatoimisen etsimisen kaapeista. Tähän on sitten jo laitettava kuva Liffen ihan omatoimisesta itsensä aktivoimisesta.
Roskiskaapin ovea ei kannata jättää auki. Tätä käytöstä en halua lisätä.
Purkkien kanssa hajuerottelu ei ollut myöskään kovin hyvä vaihtoehto ajan rajallisuuden vuoksi. Varsinkin kun Liffellä ei hajuerottelusta ole oppimishistoriaa.. Päätin että lähdemme tekemään homman takaperin ketjuttamalla. Eli ensin ilmaisu hajulle, jonka jälkeen yleistämistä ja hajujen lisäämistä. Ilmaisu jäi meiltä kuitenkin todella huonoksi pienen treenimäärän vuoksi. Minulla oli vielä kuumetta koko viikonlopun ja kävin todella hitaalla.. Ei ihan paras lähtökohta täysin uuden asian opettelulle. Jonkinlaista hajun etsimiskäytöstä kuitenkin saatiin aikaiseksi. Alla videokooste viikonlopun jutuista.
Videolla olisi ollut todella paljon taustapuhetta, joten lisäsin siihen musiikin. Toisaalta olisi ollut hyvä kuulla naksautukset, mutta niidenkin ajoitus tahtoi olla vähän pielessä, joten mennään tällä. Voi vain todeta että ihmisestä huolimatta koira hoksasi hienosti, mitä siltä odotetaan.
Miten jatketaan?
Ilmaisu on laitettava ihan ensin kuntoon. Ilmaisu täytyy saada niin selkeäksi, ettei sen kanssa tarvitse myöhemmin painia. Täytyy tehdä täysin irrallista treeniä ilman hajua. Minimissään 3 sekunnin kesto nenäkosketukselle yhteen paikkaan, ilman että nenä tai loppuosakaan koirasta yhtään liikkuu. Kun nenäkosketus on ok, niin sitten yhdistetään ilmaisuun haju, jonka jälkeen siihen liitetään vihje. Sitten vain hurja määrä yleistämistä ja häiriöitä. Helppoa ainakin näin teoriassa :)
Mukava laji
Todella mukava laji, jossa alhainen aloituskynnys. Jos ei halua, niin ei todellakaan ole pakko opiskella hajujen käyttäytymistä, hajuerottelun tekoa, ilmaisun tekoa tai oikeastaan mitään muutakaan. Annetaan vain koiran etsiä syötävää.
Etsittävät hajut on myös selkeän helppoja, kun niitä ei esiinny ympäristössä kovinkaan paljon ilman että niitä on joku sinne erikseen laittanut. Eukalyptus, laventeli ja laakerinlehti on kaikki myös semmosia, joita ei Suomen luonnossa kasva. Hajut on myös kohtuullisen vahvoja, jos vertaa vaikka syöpäsoluihin. Tai jos ruvetaan koiralle erottelemaan, vaikka jonkun tietyn ihmisen hajua, mikä pitää erottaa, niin ollaan jo paljon vaikeamman asian äärellä.
Ei muuta kuin kokeilemaan!
