Vireen nostoa treeneihin

Minun on oikeasti kirkastettava mielessä Tommyn sanoma: ei ole koulutukseen sopimattomia koiria, on vain koiralle sopimattomia koulutuksia. Eli vaikka punaisena lankana on nykytietämyksen mukainen eläinten oppimisteoria, niin itse pitää ihan aikuisten oikeasti miettiä, juuri sille omalle koiralle sopivat sovellukset koulutukseen. Niin arkikäyttäytymisessä kuin tehdessä hienoja kisasuorituksia. Mikä toimii toiselle, ei välttämättä käykään semmoisenaan toiselle koiralle. Eri rodut ja niiden sisällä erilaiset yksilöt ovat kuitenkin erilaisia. Jokainen on ihan omanlaisensa koiruus, jonka heikkoudet ja vahvuudet on otettava huomioon käytöksien muokkaamisessa. Koiran suhde kouluttajaankin on otettava huomioon. Ihmisillä on vielä niitä ennakko-odotuksia, miten koiran on toimittava..

Vielä yksi omaan tekemiseen liittyvä juttu.. Me treenataan oikeesti aika vähän, kellosta katsottuna ja viikkotasolla, vaikka homma on hiton mielenkiintoista. Teen koirien kanssa aika paljon kaikkea jokseenkin tarpeetonta, ihan vain nähdäkseni, onko mahdollista jokin asia koiralle opettaa? Tai paljonko menee pelkän käytöksen aikaansaamiseen? Sitten ei välttämättä tehdä enää koskaan jotain, joka on käytöksenä vain saatu aikaan. esim. jumppapallon pyöritys nenällä, penkille hyppääminen, tassun antaminen... kaikennäköistä tulee kokeiltua.

Yhden vihjeen koulutuksessa, on käytös koirasta riippuen rakennettava hieman erilailla. Ainakin kun se oikeasti kootaan palasista lopullisen käytöksen näköiseksi ja halutaan että se toimii talossa ja puutarhassa.  'Sinne päin ja toimii yleensä' käytöksen pystyy tekemään varmaan aika helposti, koiralle kuin koiralle. Kunhan suurin piirtein vahvistaa haluttua lopputulosta.

Garde
Eteentulo; Me on muutama kilo syöty ruokaa ja tehty töitä, että se haluaa tulla ihan mun eteen istumaan, kontaktia tarjoten. Isomahainen emäntä ja iso koira, jolla pitkä kaula, tuloksena on helposti kohtuullisen kauas jäävät koiran etujalat. Gardella on myös todella iso 'oma alue'. Harjaamisenkin vastaehdollistamiseen on muutama kilo ruokaa käytetty. Nykyään se jo tykkää harjaamisesta ihan hurjasti :)

Liffe tulee iholle, se rakastaa sitä. Mutta ympäristö... se on jäätävä häiriö. Gardelle ohi juokseva jänis on taas ehkä juuri ja juuri vilkaisulla huomioitava häiriö.

Talvi 2015

Tästä koitan tehdä aasinsiltaa ajatukseen, miten saada aikaiseksi kuhunkin tilanteeseen sopiva moottorin käyntiaste. Kaikki tekeminen on kuitenkin jonkinasteista moottorin hyrräämistä. Nukkuessa mennään tyhjäkäynnillä ja siitä liikkeen ja mielentilan vireyden mukaan kierrokset lisääntyy. Kun tehdään uutta käytöstä ja toista kiihdyttää varsin toiset asiat kuin toista ja joltain puuttuu moottori täysin tai sitten se on jouduttu (Gardella) sammuttamaan lähes kokonaan, jotta koira ei karkaa käsistä. Gardella moottoria ruvettiin Jaana Rajamäen vinkistä käynnistelemään viime kesänä kohdekepillä. Ennen varsinaista treeniä, minuutti keppiin tikkaamista > hyvä vahvistetiheys > paljon korkealle arvotettua ruokapalkkaa > kierrokset nousee.. ja pysyy käynnissä sen mitä pysyy ja treeni lopetettava ennen kuin moottori sammuu, jotta tekemiseen itseensä klassisesti ehdollistuu mukavalla tasolla oleva vire. Jatkossa lisätään kierroksia. Vielä pitää tarkemmin pohtia, miten?

Nyt kun itsellä on vielä kaksi täysin erilaista koiraa.

Toinen on niin Marsista ja toinen Venuksesta..

Liffen kanssa suurin työmaa on ympäristön häiriöihin siedättäminen. Kun taas työmoottori on uskomaton. Kun sen käynnistää, niin mennään pelkillä höyryillä hyvin pitkälle. (Hajun perässä hyvinkin pitkälle.)

Gardelle ei taas oikein koskaan ole tarvinnut ihan järkyttävää määrää tehdä ympäristöhäiriöitä, jotta paketti pysyisi kasassa. Kun taas sitä lelupalkkaa ei ole voinut juurikaan tarjota, moottori on täytynyt pitää pienillä kierroksilla. Lelupalkkaa on kokeiltu sen sadalla eri tavalla, useamman eri kouluttajan ohjauksessa tai vinkeillä. Korvissa ja silmissä sumenee ja kiinni käydään, mitä sattuu edessä olemaan. Lelu (saalis) viedään piiloon ja revitään tai tuhotaan siinä silmien edessä.

Tässä koitan samalla pohtia, että pitäisi ottaa kummankin rodun taipumuksesta, niiden hyödyt irti ja tehdä suurin työ sen eteen, mikä on heikointa ja antaa mennä vähän kuin omalla painollaan, ne asiat jotka käy luonnostaan.

Vireen eli moottorin käynnissä pitäminen hallitusti. Jos teen koiran kanssa treeniä, joka on sisäsyntyisesti palkitsevaa, niin ei sitä niin hirveästi tarvitse ulkopuolelta päin palkita. Muuten palkkiolta menee arvo niitä heikompia asioita treenatessa.

Liffe,
Vieraan ihmisen siedättäminen. Tarvitaan erityisen herkullinen palkkio.. ei missään muissa treeneissä käytössä. Palkkiona alussa niemenomaa ruoka. Testauksessa kuluvalla viikolla: rauhassa makaamista herkkua syöden ja kuunnellen ääniä, joihin on sisällä välillä reagoitu ja välillä ei. Palkitaan vain se että ylipäätään on rauhassa, makaa. Neljän päivän jälkeen, eilen meille tuli vieraampi ihminen käymään ja Liffe vain vilkuili sitä ja söi erikoisherkkua. Tänään sama juttu.. itse olin vähän myöhässä ja koira ei ollut maassa asti kun kolahti oven takana ja pieni kurahdus kuului kurkusta, mutta sitten rauhoituttiin. Riitti kun sai koiran syömisasennon seisomisesta makuuseen.
Eli vastaehdollistamista vain klassisesti ehdollistamalla.
Ja sitten se moottori, kun se pitää sammuttaa täysin. Eli ei mitään kiihdyttävää elettä tai asiaa palkkaamisessa. Ohittamisessa ruvetaan tekemään väistö puskaan, jossa maahan meno ja syödään herkkua. Ollaan sitten yhdessä siellä kuraojassa :) Ei liikuta, ei palkita minun kontakteja vaan pelkästään rauhallisuus uutta koiraa katsoessa.
Itse maassa olo on jo kohtuullisen vahva käytös. Jos vaikka lapset juoksee, pyörä menee tai pallo lentää.

Garde,
Eteentulo: Varsin vastenmielinen liike, josta Garde ei tykkää. Nostin lelupalkalla kierroksia ja Pallero tuli oikeesti iholle istumaan.  (Testasin tämän eilen) Tekeminen nousee uudelle tasolle moottorin kierroksien lisääntyessä. Ja tässä on oltava tarkkana, ettei mene yli. Aloitin sillä että pallo tippui Garden selän taakse. Liikkeestä seisomisen palkkasin vierittämällä pallon viereen ja sai sen palkaksi -vapaa käskyllä-.  Liikkeestä seisomaan jäämisen latenssi pieneni. Pallo itsessään on aiemmin häiriönä siedätetty, mutta palkaksi ei ole sitä aiemmin saanut.

Värierottelu on Garden mielestä hiton hauskaa. Jatkossa hyvin hillitysti ääntä ruokapalkan kanssa. Videoita katsoessa huomaan, että kun oma hymyni levenee ja kehut lisääntyy, niin ote jo herpaantuu. Gardelle kun se on muutenkin kivaa hommaa, niin ajatus katoaa äkkiä, jos vielä ulkopuoleltakin tulee kiihdyttävää palkkaa. Ensin opetellaan homma hyvin rauhassa.. Ja että saadaan se neljäskin väri mukaan ja sitten lisätään kierroksia > häiriöitä > etäisyyksiä tai jotain... värierottelu on meillä ollut vähän semmoista kieli poskella tekemistä.

Onneksi koirat lajina yleistää hyvin.. ja oppimishistoria auttaa aina tulevaisuudessa, ettei kaikkea tarvitse rautalangasta palastella.

Liffe ja sen sisko Taika, erikoisnäyttely 2014

Liffe,
Moottorin käynnissä pito ohituksissa, jotta ei maata siellä kura-ojassa vielä vuoden päästä. Suunnitelmana lisätä kiihdyttävää palkkaa lähestyvän koiran kohtaamisessa. Ja enempää ei vaadita tytöltä, ennen kuin helpommat harjoitukset sujuu. Aluksi minun äänellä isompi reagointi, VAU! Hieno tyttö! Vaikka tässä vaiheessa vielä siellä ojassa oltaisiinkin. Minun iloinen ääni jo nostaa häntää ja sitä kautta moottori lähtee hyrräämään. Kun sietää ääntä, niin seuraavaksi karkeasti samaa toistetaan istuen > seisten > rauhallinen kävely > pienen ympyrän juokseminen > etäisyyden lyhentäminen. Tavoitteena, että vaikka tunnetila olisi kuinka kiihkeä, niin voidaan kävellä ohi, ilman ohitettavaan suuntautuvaa uhkailua.

>>> Kunnes tullaan siihen, että kun alkuperäinen haluttu käytös pysyy kasassa myös kiihkeän palkan kanssa > pystyy koira suoriutumaan tehtävästä kiihkeässä mielentilassa > tekemisestä tulee sisäsyntyistä ja itsessään palkitsevaa > Ei tarvita enään kun varsin satunnainen palkitseminen ja koiralla riittää paloa tehdä hommaa innolla.

Liffellä noissa uusissa ihmisissä on todennäköisesti katsekontakti se, mikä laukaisee puolustus tai pelkoreaktion. Hyökkääminen on se, mitä näkyy ulospäin. Lenkillä saa ihmisiä kulkea ohi, vaikka siitä puolen metrin päästä, eikä Liffe niihin reagoi. Mutta jos ihminen erehtyy kakaraa katsomaan, niin peli on menetetty. Oikeastaan se on ihan sama vaikka toinen ihminen kulkisi tien toisella puolella, pari autokaistaa meidän välissä. Jos ihminen/koira pysähtyy ja jää katsomaan, niin reaktiot rupeaa heti nousemaan, moottori rupeaa jylläämään. Jos en huomaa viedä Liffeä pois tilanteesta, niin tunnetila kuohuu yli. Ostarilla ollaan käyty kurkkimassa vieraita random koiria nurkan takaa ja niin kauan kuin toinen koira ei vilkaise meitä niin kaikki hyvin, vaikka välillä ollaan hyvinkin jännittyneitä, niin ei mene yli.

Eli siis katsekontakti ja sen kestäminen.

Liffen heikoin asia, joka eniten vaatii treeniä. Tähän muuten vielä että ne vieraiden kädet... Nyt pidetään ne vain katsekontaktin häiriönä. Eli tällä kohtaa sovitaan vielä että vieraiden käsiä ei sen kummemmin aatella.  Me tehdään Liffelle yhdeksi parhaiten toimivaksi asiaksi vieraiden sietäminen ja että pystytään lähtökohtaisestikin hyvin kiihtyneessä mielentilassa katsomaan vieraita ihmisiä ja koiria silmiin, ilman että tunnetila kuohuu yli.
Koitetaan nyt tehdä huolellisesti alusta asti. Toki kaikennäköistä muutakin siinä sivussa, tukemaan tavoitetta. Tavoitteena kuitenkin tehdä päivittäiset treenit silmiin katsomisessa ja oikeasti seurata käyttäytymisen muuttumista. Heti on kuitenkin muutettava omaa käytöstä ja treeniä, jos ei edistymistä tapahdu.
Aloitettiin pari päivää sitten. Treenin kriteerinä oli alkuun että katsoo minua silmiin, sitten lisättiin häiriönä lihapalat minun käsissä, joita liikutin näkökentässä. Hyvin nälkäinen ja kuolaava narttu, jonka hännästä jo näki että nyt hyrrää.. Palkkion sai, kun kontakti ok. Siitä kasvatettiin kestoa kontaktille ja samalla lisäsin minun käsien liikkeiden nopeutta.
Seuraavaksi lisätään häiriötä ja yleistetään perheenjäsenien silmiin katsomiseen. Sitten täytyy varmaan pyytää treenikentällä jotain tutumpaa tuijottelemaan ja lisätä ja yleistää, ketä katsotaan, kuinka kauan, missä ympäristössä ja kuinka kiihdyttävällä palkalla.

Jos joku asia ei toimi, muuta omaa käytöstä eli tee toisin

Liffen tullessa viime kesänä, meni aika kauan että päästiin rivitalon pihasta pihakatua pitkin, parkkiksen läpi, risteyksen ja portaiden ohi, tien toiselle puolelle, jossa on järkyttävä määrä ympäristön häiriöitä. Kokoajan kuitenkin edistyttiin. Siedätettiin pyörät, ohittavat ihmiset, autot, kaivurit, kiljuvat lapset jne. Ohitusharjoituksetkin meni jo kentällä hallituissa tilanteissa hyvin.. Mutta jossain kohtaa. Oisko marras-joulukuussa, edistyminen tyssäsi. On siis treenattava jotain muuta. Jotain on muutettava, jotta edistymistä tapahtuisi. En ole keksinyt muuta yksittäistä ärsykettä kuin vieraan katsekontakti, mitä Liffe ei vaan kestä. En tiedä onko kukaan muu tehnyt yllä selostettua treeniä koiralle. Kokeilen silti. Jos tuntuu että puihin meni, ei muuta koiran käytöstä, niin sitten keksitään jotain muuta. Positiivisesti palkiten ei voi vahinkoa tehdä. Ja on meillä ainakin hyvä kontakti tämän jälkeen ;)

Liffe, kevät 2014 vieraisiin lapsiin siedätys on jo aika pitkällä.
 Pitemmästä matkasta pystyttiin jo rauhallisena katselemaan, välillä kovaakin ääntä pitäviä lapsia.

Tommy Wirénin luento, rodunomaisten käytösten muokkaamisesta

15.3.2015 olin kolmatta kertaa Tommy Wirénin luennolla. Tällä kertaa aiheena oli rodunomaisten käytöksien muokkaaminen. Aiemmin olen käynyt kuuntelemassa luennot käyttäytymisen perusteista (Onnistu koirasi koulutuksessa) sekä ärsykekontrollista. Jyväskylän Tokokerhon kanssa ollaan myös kerran käyty päiväretkellä Tommyn luona. Tuolloin kävimme kertaalleen läpi oppimisen ja käytöksien perusteita sekä tekemässä käytännön harjoituksia.

 Rodunomaisten käytösten muokkaaminen

 

Mitä on rodunomainen käyttäytyminen ja miten niitä käytöksiä voi muokata? 

• Enemmänkin ominaisuuksia eikä vikoja.
• Koulutus lähtee kuitenkin aina samoista perusperiaatteista ja peruskäytöksistä, riippumatta mikä eläinlaji tai koirarotu on kyseessä.
• Sovellutukset voi olla hieman erilaisia.
• Peruskäytökset ovat kuitenkin aina samanlaisia, riippumatta mikä eläinlaji rotta, kana, kameli tai karhu on kyseessä. 

Monesti älykkäämmälle eläimelle jonkun toiminnan koulutus voi olla vaikeampaa, kuin yksinkertaisemmalle eläimelle.. esim. kana vrt. koira

Sisäsyntyisesti on olemassa ominaiskäytöksiä –ominaisuuksia.

 

Eläinlajiin katsomatta esim. kommunikointitaidot (irvistäminen, väistäminen)

• Pelkokäyttäytyminen
• Uteliaisuus ja varuillaan olo

 

Geneettisesti ominaista käytöstä ei voi poistaa täysin

• Voi sammuttaa
•  kouluttaa sijaiskäytöksiä

Valitettavan usein monet ihmiset kokee koiran ominaiskäytöksiä ongelmiksi. Jos rodun kuuluukin reagoida esim. ääniin, niin kyse ei varsinaisesti ole ongelmasta vaan ominaisuudesta. Voidaan toki kouluttaa tiettyihin tilanteisiin toisenlainen tapa toimia, kun mikä on ominaista, mutta varsinainen ominaisuus (esim. vahtiminen) ei kuitenkaan häviä minnekään.

Koiramaailma on täynnä myyttejä, uskomuksia ja vanhoja tapoja toimia, joita ei ole käyttäytymistieteessä olemassa. Esim. viettikoulutus, jota ei käyttäytymistieteellisesti ole eläimen oppimisessa oikeasti olemassakaan. Vietti on jotain todella epämääräistä, jota ei kukaan oikein pysty tarkkaan edes määrittelemään.

Kuinka suuri 'vietti' kanalla on kuminauhan repimiseen? Kuitenkin voidaan hyödyntää ominaiskäytöstä, joka on madon vetäminen maasta. Edelleen kaikessa oppimisessa on kyse ominaiskäytösten muokkaamisesta.

-         Eläin oppii nopeasti, jos teet kaiken oikein –

Eläin on aina valmis muuttamaan käytöstään, jos se on kannattavaa.

Jos oppiminen on hidasta, mitä kauemmin oppiminen kestää, sitä enemmän on tullut virhettä.

 

Miten tärkeää on tietää rodunomaiset käytökset, jotta koiralle voi jotain opettaa tehokkaasti. Ei kovin tärkeää, mutta on siitä apua.

 

Kun puhutaan koirista, niin ihmisillä on paljon oletusarvoja, miten koiran pitäisi käyttäytyä

 

Muita lajeja on helpompi lähestyä, kun vieraasta eläinlajista ei ole olemassa oletusarvoa, miten eläimen pitäisi toimia.

 

  

Käyttäytyminen on: kaikkea sitä mitä kuollut eläin ei tee.

Kiinteät käyttäytymismallit (ei enää ole olemassa, viime vuosina todettu että ei pidä paikkansa, kuin myös vietit)

On enemmänkin geneettinen taipumus toimia jollakin tietyllä tavalla.

• Periytyvät sukupolvelta toiselle  
• Laukeavat avainärsykkeestä  
• Eivät ole tahdonalaisia käytöksiä 
• Vahvistuvat hyvin helposti pienellä harjoituksella 
• Vaikeita hallita tai kitkeä pois  
• Näitä ovat esim. saalistaminen, hajussa pyöriskely, luun piilottaminen, haukkuminen, astuminen, petipaikan kaapiminen lattialle jne..

Voimakkaat ominaiskäytökset on refleksin omaisia

• Ei koira mieti etukäteen että: haa, tuolla menee jänis, kohta voisin juosta perään.. Vaan koira sinkoaa enempää ajattelematta.
• Eläin reagoi ärsykkeeseen sisäsyntyisesti
• Haju ojassa, jota kohti koira syöksyy. Ajatus siitä että kiva haju, voisi käydä tutkimassa, tulee vasta joskus perässä jalkojen jälkeen.
• Todella vaikeaa tai mahdotonta on saada vinttikoiralta koulutettua saalisvietti pois. Jos laitetaan viehe näkyviin, niin koira syttyy hetkessä ja ajatusta ei ole.

Kaikkinensa koirien käyttäytymistä on tutkittu todella vähän. On paljon koirien käyttäytymistä ja siihen liittyvää älykkyyttä, jolle ei löydy selitystä. Kokoajan saadaan lisää tietoa, joka romuttaa vanhoja oletuksia.

• Koiran laumahierarkia, jota ei ole.
• Dobermanni, joka järjesteli pehmoleluja täysin itsenäisesti, vatsa ylöspäin ja käsi kädessä riviin. Ei selitystä

Käyttäytyminen on aina yhdistelmä.. 

• Geneettistä taipumusta ja oppimista
• Klassista ja operanttia ehdollistumista

Ei koira opi lentämään tai kana uimaan, kun siihen ei ole geneettistä taipumusta. Kanalla on geneettinen taipumus lentämiseen, niin se voi oppia lentämään jollain tasolla. Koiralla ei välttämättä ole saalistamistaipumusta, kuin pieni geneettinen jälki.. mutta sopivasti vahvistamalla ja sen pienen geneettisen taipumuksen/ominaisuuden esiin kaivamisella (isolla treenimäärällä), voidaan koira saada saalistamaan.

Kun joku toiminta on klassisesti ehdollistunut, nakki ja etsiminen. Kun näitä toistoja on tarpeeksi, niin käytös koulutettuna näyttää jo aika samalta kuin synnynnäisesti ominainen käytös. Rotikka jolla on vahva klassinen ehdollistuminen noutoon ja ruokaan, ei kuitenkaan pysty samaan kuin metsästyslinjainen ajokoira. Voi suoriutua, mutta työteho ei ole sama. Pystyy teknisesti, mutta ei ole sisäsyntyistä paloa, joka pitäisi pitkäkestoisesti moottorin käynnissä.

Jos on olemassa jokin vahva, ylilyönyt ominaisuus – saalistaminen- niin sitä ei pitäisi koskaan vahvistaa, kun se on jo olemassa ominaisena, jotta koira olisi nyt ja tulevaisuudessa tasapainoinen ja kontrolloitavissa. Esim. pallon heittäminen hyvin reaktiiviselle koiralle. Tai geneettisesti vahvalla suojelu/puru –taipumuksella varustetulle koiralle, ei kannata lähteä tekemään puruja, vaan ensin on treenattava todella vahva käytös irroittamiseen. Irroittamiselle ei ole olemassa ominaiskäytöstä, vaan kun se ensin treenataan kuntoon, niin ei tarvita montaa toistoa itse puremiselle, kun se on jo voimakkaana olemassa.

Se mikä toimii huonosti, niin pitäisi treenata eniten. Mikä toimii hyvin, niin ei sitä tarvitse käyttää/tehdä kuin tarvittaessa –satunnaisia toistoja. Levottomalle ja herkästi reagoivalle koiralle tärkeimmät treenit on rauhoittuminen ja keskittyminen. Hienoahan voisi olla aina mukavuusalueella ja kanavoida koiran energiaa vaikka juoksemiseen lenkeillä, mutta se vain lisää ja ylläpitää levottoman ja kuuman koiran käyttäytymistä. Eikä lenkkeily opeta koiralla rauhoittumista. Se on oikeaa kouluttamista, kun opetetaan koiralle jotain mitä se ei oikeasti osaa.

Toiminnan seuraukset ehdollistuvat klassisesti

Jos opetetaan jotain mikä ei ole sisäsyntyisesti palkitsevaa, niin toiminta vaatii aina ulkopuolisen palkkion. Jotta käytös lisääntyy.

• Kaksi erillistä asiaa liittyvät yhdeksi eläimen mielessä
• Käytöksen yhteydessä esiintyvät käskyt, vihjeet, ympäristö yms.
• Pelko on aina klassista ehdollistumista

Opitulla käytöksellä kun on tarpeeksi pitkä oppimishistoria ja toistojen massa, niin opittu käytös ylittää ominaiskäytöksen vahvuudessaan.

Käyttäytyminen koostuu

>> Laji- ja rotu ominaisuuksista

Lajiominaisuudet

• Lajille tyypilliset käytökset (fixed action patterns), kuten esim. haukkuminen, kaivaminen, liikkuvan ärsykkeen perään lähteminen yms.
• Mitä koiran kuuluu saada tehdä päivittäin tai viikottain, jotta koira on tyytyväinen?
• Asioita jotka vaikuttaa kokonaisvaltaiseen koiran hyvinvointiin. Lajin tai rodunomaisia käytöksiä, joita on hyvä päästä toteuttamaan, jotta eläin voi olla rentona. Eläintarhojenkin eläimille etsitään virikkeitä, joissa ne voi käyttää lajinomaista käytöstä ja näin pysyy virkeämpänä. Mikä on koiran lajinomaista käyttäytymistä? Kuraojassa juokseminen, kaivaminen, haisteleminen ulkona, ruoan etsiminen, myyrien maasta kaivaminen.

Rotuominaisuudet

• Eri vahvuuksisia käyttäytymisiä. Esim. varautuneisuus näyttelylinjaisella lapukalla olematonta, mutta olemassa oleva ominaisuus, joka rodun mukaisesti vahvuudeltaan vähäinen.
• Jos haluaa harrastaa, niin täytyy etsiä harrastukseen sopiva koirarotu. Eikä niin että kaikista koiraroduista pitäisi tehdä SM –tason kilpakoiria. Bernhandilaista ei kannata agility –koiraksi ottaa. Valitettavasti jalostuksellakin vahvistetaan paljon jotain tiettyä käytöstä liian vahvaksi.

 

Perimä

• Jakautuu myös ominaisuudet sukulinjan mukaan, jonka jälkeen yksilön ominaisuuksien mukaan.

>> Terveyden tilasta 

• Sairaudet, stressi, kivut, loukkaantumiset, ruokavalio, liikunta
• Jos kokoajan on huono olo, niin se väkisinkin vaikuttaa käytökseen
• Terveydentilassa tapahtuvat muutokset näkyvät myös aina käyttäytymisessä. Perinnölliset sairaudet rupeaa olemaan jo arkipäivää.

  ”Jossain vaiheessa menee kuppi nurin, jos olet juossut pari viikkoa maha tai tassu kipeänä.”

>> Oppimishistoriasta

• Missä, miten kasvanut?
• Mitä asioita vahvistettu?
• Mitä saanut oppia?
• Koira oppii läpi elämän, toimintansa seurauksista - ympäristöstä-
• Ensin opitut asiat ovat voimakkaimpia.

 

Ympäristö vahvistaa myös!

Ominaisuuksien vahvuuteen vaikuttaa määrä, mitä koira on voinut käytöstä tehdä. Lajityypilliset käytökset vahvistuu nopeammin kuin opetetut käytökset. Ympäristö on täynnä vahvisteita, jotka muokkaa koiran käytöstä. Ympäristössä olevat asiat toimii ärsykkeinä.

• Mihin koira kiinnittää huomiota?
• Mistä koira kiinnostuu?
• Saako koira toteuttaa haluamiaan käytöksiä?
• Koiran käytös muokkaantuu kokoajan, ympäristön ja kouluttajan vaikutuksesta.
• Jos koira työskentelee enemmän ympäristön kuin kouluttajan kanssa, on ympäristö suurempi vaikuttaja koiran käytöksen muokkaantumiseen kuin kouluttaja.

o   Ympäristöä on hyvä oppia hyödyntämään käytöksen muokkaamisessa.

o   Ympäristö on hyvä häiriötekijä ihmisen muokkaamalle käytökselle.

Ominaiskäytöksen (jäniksen ajamisen) voi pilata pelon avulla. Rangaistus (pyssyn laukaisu) tekee koko ajamisesta koiran silmissä vastenmielisen.

Kun Lintua ajava koira pysäytetään väkisin, niin onko kyse jahtaamisen rajoittamisesta vai toiminnan eli pysähtymisen aikaansaamisesta? Toiminnan aikaansaamista ei koskaan kannata tehdä rankaisemisella, joka lisää vain epävarmuutta itse toimintaa kohtaan. Ihminen voi ajatella tätä jahtaamisen rajoittamisena, vaikka itse-asiassa kyse onkin pysähtymisen eli toiminnan aikaansaamista.

Tarkkaile käytöstä

• Kysymys on siitä mitä eläin tekee
• Ei mitä ajattelet sen tekevän.
• Älä tee olettamuksia käytöksen syistä.
• Kouluttamisen kannalta syyt ovat epäolennaisia.
• Ylianalysointi voi viedä vaikeuksiin.
• Älä yritä ajatella kuten eläin.
• Jos olet vaikeuksissa – katso eläimen käytöstä.

Päivän  helmi:

Mäkihyppykin on periaatteessa helppoa ja teoriassakin tiedetään että hypyssä pitää nojata eteenpäin. Mutta yksinkertaisetkin asiat on teoriassa helppoja, mutta käytännössä vaikeat toteuttaa. Ihmiset järjestään yliarvioi kykyjään ja samalla tekee ennakko-odotuksia koirien käytöksille. Eläin elää hetkessä, ei jollain aikajanalla, jossa se pohtii mennyttä ja arvioi käytöksen kannattavuutta tulevaisuudessa. Voi olla vain opittuja asioita, jotka koira on aiemmin todennut kannattavaksi. Ja reagoi ärsykkeeseen/vihjeeseen klassisesti ehdollistuneena.

Koskaan et saa sitä mitä haluat, aina saat sitä mitä vahvistat.

Vahviste vahvistaa enemmän kuin palkkion antamishetken. Harvoin palkitaan juuri sillä hetkellä, mitä halutaan vahvistaa. Kaikki ennen käytöstä ja sen jälkeen tapahtunut vahvistuu myös.

• Eläin määrittelee, mikä varsinainen vahviste on. Ihminen voi tarkoittaa toista..

"Lentävässä pallossa ei itse pallo välttämättä olekaan palkkio, vaan liike, kun koira pääsee juoksemaan."

• Lisää toimintaa
• Mikä tahansa, mitä eläin tavoittelee.

Aina ennen treeniä pitäisi tarkistaa, toimiiko vahviste. Onko sinulla parempi vahviste, kun mitä ympäristö tarjoaa? Jos koira ei aktiivisesti tavoittele vahvistetta, niin vahviste ei ole riittävä lisäämään käytöstä.

Hyvä vahviste on koiran mielestä:

• Ansaittu, arvostettu, haluttu ja välitön.
• Jotain minkä eteen koira on valmis tekemään töitä.
• Jos on jotain, mitä koira saa myös ilman työtä, menettää vahviste arvonsa.
• Erilaisilla palkkioilla voidaan vaikuttaa myös koiran tunnetilaan.

Kiihdyttävä lelupalkka ajaa koiraa väsyneemmäksi ja nostaa kierroksia korvien välissä. Mitä kiihtyneemmässä tilassa koira pystyy tekemään käytöksen, esim. etsimään hajua, sitä vahvempi käytös on. Kun haju rupeaa olemaan tärkeämpi kuin itse kiihdyttävä palkka > on luotu keinotekoisesti sisäsyntyinen ’palo’ etsiä hajua. Itse hajun etsiminen on jo palkitsevampaa, kuin kiihdyttävä palkka.

Vahvistaminen on prosessi.

Anna koiran valita vahviste, jos voit kontrolloida seurauksia.

Koiran voi joutua opettamaan syömään. Ensin vihje, sitten palkka, jonka syöminen palkitaan leikillä. Näin jos koira kyllä leikkii, mutta ruoka ei toimi vahvisteena.

(Juomisen opettaminen käskystä. Kun juot, niin saat palkan. Kisoissa, vaelluksilla, kiepeänä..)

Leikkiminen toimii koirien kanssa yleensä hyvänä vahvisteena. Liika vireen nosto kuitenkin vaikeuttaa oppimista.

• Leikkimisellä on vaikea saavuttaa ärsykekontrollia
• Vahviste tulisi aina olla kouluttajan hallinnassa
• Palkkaaminen tulisi tapahtua kouluttajan kanssa, ei yksinään
• Jos tavoittelet ärsykekontrollia käytä ruokaa
• Käytös on saatava ensi vahvaksi ruoalla. Kiihdyttävä palkka hajottaa opitun käytöksen ja    vaikeuttaa oppimista.

Vahvistetiheys

• Vahvista usein
• Vähintään 12 vahvistetta minuutissa kun asia on uusi
• Korkea vahvistetiheys vähentää häiriöihin reagoimista
• Matala vahvistetiheys lisää häiriöihin reagoimista.

Jos et tiedä, kysy eläimeltä

• Jos et tiedä, mikä toimii vahvisteena kysy eläimeltä
• Jos et tiedä, mitä eläin osaa, kysy eläimeltä
• Jos haluat faktaa kysy eläimeltä
• Jos haluat mielipiteen, kysy ihmiseltä.

Käyttäytyminen on riippuvainen ympäristön luonnollisista muuttujista. Löydä ne muuttujat, jotka estää käytöksen tekemisen. Koulutuksen, käytöksen toimiminen riippuu siitä kuinka hyvin eri luonnolliset muuttujat on otettu huomioon käytöksen koulutuksen aikana.

Ensin opetetaan ruoalla vahva käytös, jolle tehdään hurja määrä massaa eri häiriöissä ja ympäristöissä, jonka jälkeen palkkioksi vaihtuu jokin kiihdyttävä, rodunomainen käytös. Esim. Lentoon lähtevä lintu, joka on vihjeenä istumiselle, josta palkaksi linnun nouto.

Positiivinen ei tarkoita sallivaa

• Joidenkin syy-yhteyksien opettaminen voi vaatia tiukkuutta.
• Positiiviset koulutusmetodit toimivat parhaiten jos rajoitat voimakkaasti ympäristön vahvisteita ja ymmärrät niiden vaikutuksen koiran käyttäytymisen.

Kuinka paljon olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi?

• Välttämätöntä oman kehityksesi kannalta
• Välttämätöntä onnistuaksesi kouluttamaan käytöksiä
• Ainoa asia jota voit ylipäätään muuttaa
• Ominaiskäytöksien muokkaamisessa tai niille korvaavien käytöksien kouluttamisessa tämä tulee vahvasti esiin.
• Kun joku asia tehdään koiralle helpoksi, se muuttuu ihmiselle vaikeaksi.
• ’Perinteinen’ koulutus on ihmiselle helppoa, mutta koiralle vaikeaa.
• Koiran ei kuulu olla koulutukseen sopiva, vaan koulutuksen koiralle sopivaa.

Siedättäminen

Toista harjoitusta kaikkien niiden häiriötekijöiden läsnä ollessa joita koiran tulisi sietää: ihmiset, koirat, liikkeet, lelut, äänet, hajut jne..

Perustaidot

1. lähellä pysyminen
2. luopuminen, jostakin poispäin
3. rauhoittuminen
4. kohteiden käyttö, jotakin kohti

Vastaehdollistaminen (klassinen ehdollistuminen)

• Koira opetetaan reagoimaan johonkin ärsykkeeseen toisenlaisella vasteella.
• Luodaan vastaantulevalle ärsykkeelle (kuten ihminen, koira, auto tms.) koiran mielestä mukava merkitys (jotain mitä koira haluaa esim. ruokaa, pallo tms.)
• Mukava asia esiintyy samaan aikaan ärsykkeen kanssa.

Vastaehdollistaminen (operantti ehdollistuminen)

• Ärsyke poistuu koiran tarjoaman reaktion aikana, esim. koira oma-aloitteisesti kääntää päänsä pois ärsykkeestä jollin ärsyke poistuu tai koira palkitaan ja viedään etäämmälle ärsykkeestä.

Onnistuneet vasta-ehdollistamis harjoitukset edellyttävät:

• Voimakasta vahvistajaa (R+)!
• Käytännössä ruoan käyttö yksinkertaisinta
• Riittävää etäisyyttä reaktion aiheuttavaan ärsykkeeseen ts. koiran tulee tavoitella vahvistetta.
• Runsaasti toistoja ja mieluiten hyvin hallittuja harjoitustilanteita.
• Yleistämistä erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin.

Mitä ongelmille voisi tehdä?

• Mieti minkälaista käytöstä et halua
• Mieti minkälaisen käytöksen haluat sen sijaan
• Opettele ennakoimaan tilanteita
• Harjoittele usein ja paljon haluamaasi käytöstä
• Ongelmakäytöstä ei koskaan voi täydellisesti hävittää tai poistaa.

Kouluta uusi käytös, yleistä, siedätä ja tee häiriöitä eri ympäristöissä.

Jos on jotain mitä et halua koiran tekevän, et voi opettaa koiraa olemaan tekemättä mitään. Mitä haluaisit koiran tekevän?

Mitä, Missä, Milloin

Mitä käytöstä: et halua / haluat?

Miten aiot: Ennakoida / vahvistaa?

 

Kouluttajan tulisi:

• Pystyä muuttamaan omaa ajatteluaan ja toimintatapaansa
• Harjoitella omia mekaanisia taitojaan ja palkkion antamisen ajoitusta.
• Harjoitella koulutuksessa tarvittavien välineiden käyttöä.

KOULUTTAMISEN TULEE OLLA KANNATTAVAA KAIKILLE OSAPUOLILLE.

Vahviste eli palkka

Palkkion laatu

Aina pitäisi muistaa ennen treenaamista tarkistaa, että kuinka hyvin vahviste eli palkka toimii. Jos ruoka ei maistu, ei se oikein toimi vahvisteena. Testaamiseksi riittää että tarjoaa ruokaa (palkan) ja jos se viedään kädestä niin vahviste toimii. Ruoan laatu tuntuu myös hyvin korreloivan toiminnan laatuun. Eli mitä parempi herkku tai suurempi nälkä, sen paremmin (ruoka)palkka toimii. Toisinaan palkkioksi riittää pelkkä huomionosoitus, vaikka rapsutus. Koira itse määrittelee, millainen vahviste kulloinkin on riittävä ja lisää haluttua käytöstä. Palkkion laadulla voi myös samalla nostattaa koiran tunnetilaa.  Mitä innostuneempi asenne on treeneihin ja sitä kautta yrittämisen halu kun on koiralla korkealla, niin ollaan jo hyvällä pohjalla. Draivia treeneihin voi olla hankala saada pelkän ruoan avulla ja jollain kohdalla voi sen toimivuudella olla rajansa. Oma liikkuminen ja iloisella äänellä ehdollisen sanominen, saa  monesti koiraan liikettä lisää.

Liefje, kontaktin ottamisen ja lähellä pysymisen treenit viime kesänä 2014 Lapualla.

Garden kanssa on aikamoinen tasapainottelu palkkion toimivuudesta. Lähellä pysymiseen on paras vahviste ollut vapaa -vihje. Hihnakävelyssä paras vahviste on edelleen eteneminen. Ruoka on kuitenkin arvotettu korkealle, joten sen eteen tehdään nykyään jo aika paljon. Lelu on se tunnetilaa nostattava juttu, jolla saan kyllä huomion itseeni kiinnittymään, mutta kuppi kaatuu äkkiä nurin ja saadaan kyllä hurjasti aikaan käytöksiä ja yrittämisiä, mutta yleensä ilman kunnon kontrollia. Oppimisesta ei oikein voi puhua lelun kanssa samassa lauseessa... Lelupalkan käyttö on siis Garden kanssa hyvin minimaalista ja jäänyt edelleenkin hyvin satunnaiseksi tunnelman nostattajaksi. Ja sitä käytetään yleensä vasta kokonaisten treenien lopussa.

Viime viikkoina olen ruvennut heittämään ruokapalkkoja, jotka on toimineet todella hyvinä vahvisteina.  Kaukokäskyjä ja kauempana tapahtuvia liikkeitä ajatellen on Garden pitänyt opetella palkan ottamista lennosta kiinni. Ja minun on pitänyt opetella heittämään... Heitettyjä ruokia on käytetty sitten palkkana lähempänäkin tapahtuvissa liikkeissä, kun se on toiminut niin hyvin. Esimerkkinä maasta seisomaan nouseminen, johon ollaan saatu hyvin vauhtia lisää. Eikä ylös nousu enää yleensä näytä  kovin raihnaisen koiran venymiseltä. Myös Liffelle olen käyttänyt heitettyä palkkaa ja sen avulla liikkeestä seisominen saatiin pari viikkoa sitten hyvälle alulle. (Tosin samaan aikaan sitten hajosi maahan meno... jossa taas tarjotaan n. 50% perä edellä maahan menoa. Maahan meno on nyt hyllyllä jonkin aikaa. Täytyy pohtia minkälaisilla treeneillä jatkan ja miten asetan kriteerin jatkossa. Täytyy kirjoittaa aiheesta oma teksti, niin saa ajatukset koottua: miksi, mitä ja kuinka?)

Keitettyjä maksapaloja ja broilerin sydämiä pilkottuina. Näitä on helppo heittää, ei juurikaan sotke käsiä. Toki muutenkin näppäriä ja hyviä palkkoja.

Ruoan arvottaminen

Aiemminkin on jo ollut mainintaa, että meillä koirat ei syö kupista. Näin ruoalla on oikeasti jokin arvo, jonka eteen halutaan tehdä töitä. Ei meillä silti joka päivä tehdä sirkustemppuja ruuan eteen, mutta jos ei muuta, niin ruoka toimii lenkillä lähellä pysymisen palkkana. Sitten on taas niitä päiviä, että aina ei vaan huvita. Viimeksi muutama päivä sitten Liffeä, syystä tai toisesta, ei huvittanut tehdä oikein mitään. Päivällä oli jo saanut vapaana juoksupaineet purkaa ja illalla kun olisi ollut ruoan hankinnan aika, niin kakara vain häipyi omiaan tekemään. Yksi päivä meni sitten lähes täysin ilman ruokaa. Päivän paaston jälkeen ruoan arvo oli kummasti noussut. Seuraavana päivänä kokeiltiin, muutaman päivän tauon jälkeen, kuonopantaa niin jo reilun metrin päästä tuli ja työnti kuonon suoraan pantaan. Kumpikin koirista on jo sen ikäinen, että ne kyllä tietää palkkion menettämisen mahdollisuuden. Ja jos koira jatkuvasti häviää kesken treenien touhuamaan omiaan, niin siinä vaiheessa annan olla. Pieneltä pennulta ei oikein voi odottaa aktiivista kontaktin ottoa ja/tai käytöksien tarjoamista. Nuorempana on enemmän annettu mahdollisuuksia, mutta kokoajan on muistettava kriteeriä kasvattaa jotta edetään jonnekin.

Lähtökohtaisesti treeneillä on paljon paremmat alku-asetelmat, jos koira tulee kysyvällä ilmeellä katsomaan, että: Hei! Mitä kivaa me tänään tehdään? Oikein motivoituneella koiralla vielä häntä heiluu ja hymy on korvissa. On paljon mukavampi ruveta tekemään yhdessä töitä, kun kumpikin on sitä mieltä että nyt pidetään hauskaa. Vaihtoehtona on että ensin käsket koiran tulemaan luokse ja toista vaan harmittaa, jos vaikka hajujen tutkiminen jäi kesken. Sitten pitäisi vielä odottaa koiralta asennetta, että tää treenaaminen on tosi huippu juttu. Toki koiran pitää osata luopua ja käskyjen toimia. Kun alla on monta positiivista toistoa, niin silloin kun 'vaadin', takana on jo hyvä massa, hyvässä tunnetilassa tehtyä treenejä ja se kaiken muun lopettaminen ja minun totteleminen tapahtuu edelleen hyvässä tunnetilassa.

Raakaruokinta ei ole este

Talvi-aikaan ei kyllä hirveästi tee mieli raakaa lihaa ulkona käsitellä, kun sormet jäätyy. Joten ulkona on ollut monesti mukana jotain kuivattua, keitettyä, paistettua tai sitten ei ruokaa ollenkaan. Jos pakkasta on paljon, niin monesti ajellaan autolla jonnekin korpeen ja siellä ei kummoisia palkkoja tarvita. Ulkona eteneminen itsessään on hyvä palkka. Myös kumihanskat on hyvä lisävaruste, niin itse iho ei pääse kastumaan ja kylmä ei niin ota sormille. Raa'asta lihasta olen valuttanut veren pois, ennen kuin sotken kaikki yhteen ja tuloksena on aikas hyvä massa, jolla on helppo palkata. Myös heitetyt palkat onnistuu, jos ei palkka lennä maahan asti.....

Naudan mahaa ja jauhettua kanaa ja nautaa. Päällä lampaan rasvaa (+ E-vitamiini) sekä merilevää.

Kupin pohjalla kellertävä öljy on pellavansiemenöljyä.



Sekoitetaan lusikalla tai jos haluaa olla nopea, niin koura kulhoon ja saa nopeammin valmista.