Nose Work

Mikä Nose Work?

Olin tutustumassa lajiin viime sunnuntaina 22.2. Hyvä Koira -koirakoulun järjestämällä ja Erkku Kottosen vetämällä Nose Work luennolla. Laji on lähtöisin USA:sta, jossa se on kehitetty ensisijaisesti kotikoirien aktivoimista varten. Kilpailujakin löytyy jo Ruotsista ja Norjasta. Laji on tarkoitettu kaikille koirille, myös sekarotuisille. Ja ei haittaa vaikka koiralla olisi jotain fyysisiä rajoitteita tai säännöllisiä lääkityksiä.  Jos esimerkiksi yksi jalka puuttuu, on sokea tai käyttää vaikka sydänlääkkeitä, niin ne ei ole esteenä harjoittelulle tai kilpailuille. Pääsääntöinen koulutustapa on hajun opettaminen klassisesti ehdollistamalla. Eli lisätään ruoan yhteyteen etsittävä haju. Koulutustavasta lisää pohdintaa lopussa. Ensin tarkemmin itse lajista.

Tuoksut on hydrolaatteja tuoksuja, jotka haihtuu nopeasti. Ei siis sauna-aromeja, jotka käy ihmisenkin nenään ;)

Suomessa etsittäviksi hajuiksi on valikoitunut kolme helppoa tuoksua:

• eukalyptus
• laventeli
• laakerinlehti

Ennen laatikkoetsintää täytyy suorittaa hajutesti, jossa 12 laatikkoa (2 x 6kpl rivissä).
En huomannut kysyä tarkennusta, täytyykö hajutesti suorittaa aina ennen joka kisaa vai vain saadakseen kilpailuluvan vai kuinka...

Etsinnästä on neljä eri osiota (kisoissa voi olla kaikki neljä tai vähemmän.)

• laatikkoetsintä
• 15 (pahvi)laatikkoa sekalaisessa järjestyksessä
• sisäetsintä
• toimisto, varasto, wc tms.
• ajoneuvoetsintä
• haju on auton ulkopinnalla max. 1m korkeudessa
• voi olla myös esim. peräkärry
• ulkoetsintä
• ulkotilalla ei rajoituksia, alkuluokissa ei vaikea
  
• Alueeseen saa tutustua etukäteen ilman koiraa.
• Jokaiselle koirakolle haju on sijoitettuna samaan paikkaan, johon hajua lisätään (Ruotsissa 1h välein).
• Jokaisessa osiossa on 30s aikaa mennä 'rajan' yli etsintä-alueelle
• Etsintäaika, 1 -luokassa max. 3min / 3 -luokassa 5min
• Koira ilmaisee tuoksun, jonka jälkeen ohjaaja ilmoittaa hajun löytyneen ja näyttää tuomarille hajun tarkan paikan.
• Koiran saa palkata ilmaisun jälkeen, ruokapalkka vähintään 20cm pois päin hajusta.

Kilpailuluokkia on kaikkiaan kolme, vaativuus kasvaa sitä mukaa:

• kuinka monta hajua täytyy etsintä-alueelta etsiä
• kuinka monta osa-aluetta käydään
• miten monta etsintä-aluetta on yhdessä osa-alueessa

 Kilpailuluokat:

 

Nose Work 1

• 1 haju, eukalyptus
• 1 piilo/kilpailu-osio
• 1 huone
• max. 3 ajoneuvoa

Nose Work 2

• 2 hajua, eukalyptus + laakerinlehti tai laventeli (?)
• 1-2 hajua tai kombinaatio
• 1-2 piiloa
• 2 huonetta
• max 4 ajoneuvoa

Nose Work 3

• Eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli
• 1-3 hajua tai kombinaatio
• 1-3 piiloa
• 3-5 huonetta (tyhjä huone mahdollinen)
• Etsintäaika 5min
• max 5 autoa

USA:ssa on myös Eliitti-luokka, jossa ei ole sääntöjä.

Lopullisia kisasääntöjä vielä muotoillaan ja ensi kesänä pitäisi olla Suomen ensimmäiset Nose Work kisat. Seurantaan menee sivusto www.noseworkfinland.com

Nose Work koulutus

Ruokaan hajun yhdistäminen tuntuu lähtökohtaisesti todella vieraalta. Garden kanssa olen tunnistusnoudon opettanut operantisti, hajuerottelulla. Nyt olisi siis vain yhdistettävä haju ja ruoka... ei millään meinaa käydä vartalolle. Eli ensin opetetaan koira etsimään ruokaa, sitten yhdistetään etsittävä haju siihen ruokaan ja lopulta ruoan saa vasta, kun on etsinyt ja ilmaissut hajun.

 Liffe etsii ruokaa laatikosta. Pitäähän sitä testata...

 

 

Testasin ruoan piilotusta heti sunnuntaina. Koiraa katsomalla sitä parhaiten voi omia mielipiteitä muodostaa. Ja voi vitsit että koirilla oli mukavaa. Lattiatasosta ruoka löytyi helpommin. Yli 20cm korkeudessa rupesi olemaan haastetta, mutta sitkeästi kumpikin jatkoi etsintää. Ihan alussa pari kertaa näytin kummallekin että ruoka voi olla vaikka pöydällä ja sen saa syödä. (Saa nähdä kuinka ruoan varastaminen ruokapöydältä lisääntyy...)

 

Liffen kanssa olen ilmoittautunut Nose Work kurssille, joka alkaa maaliskuun lopussa. Ja parin päivän painin jälkeen olen päätymässä kurssin vetäjän ehdottamaan koulutustapaan. Syitä miksi näin, olen itselleni selventänyt:

• Klassisesti ruoan ja etsittävän hajun yhdistäminen ei sulje pois myöhempää hajuerottelua.
• Voin ottaa nopealla aikataululla irti kaiken positiivisen hajutyöskentelystä, ilman että jumpataan tarkan hajuerottelun kanssa heti alusta asti.
• Koira oppii kaikkinensa tekemään hajutyöskentelyä. En edelleenkään keksi syytä, miksi ensin helpommin tehty hajutyöskentely sulkisi pois myöhemmin tehtävän, tarkemman hajutyöskentelyn.
• Palkkaa ei tarvitse häivyttää kokonaan, kun kisoissakin saa palkata löydön jälkeen, eli edelleen nopeasti koulutettavaa hajutyöskentelyä.
• Koira tykkää ihan älyttömästi, kun saa hyödyntää luontaista käyttäytymistä
• Ilmaisua ei välttämättä tarvitse erikseen opettaa, koira tarjoaa senkin luontaisesti. Miltä se sitten lopulta näyttää, niin koira määrittelee. (Tätä ajatusta kohtaan olen todella skeptinen.)
• Itse ruoan ja hajun etsiminen ilman opetettua kaavaa on äärimmäisen rauhoittavaa ja hyvää tunnetilaa lisäävää toimintaa, sekä minulle että koiralle.
• BAT perustuu joltain osin myöskin koiran omaan rauhoittumiseen haistelun avulla. Josta voi päätellä että kaikki hajutyöskentely on hyväksi.
• Pyrin siis luottamaan koiraani, joka parantaa koiran ja minun välistä suhdetta. Kerrankin on jotkin treenit, joissa minun ei tarvitse niin älyttömästi tehdä töitä oman toimintani eteen. Tämä rentouttaa myös minun tunnetilaa.
• Koiraa ei kuitenkaan houkutella tai ohjata hajun äärelle. Koiran omaan toimintaan ei tarvitse puuttua. Minun ei siis tarvitse houkutella, estää tai tehdä jotain muuta älytöntä, vaan annan koiran ensin etsiä sen ruoan, yhdistetään siihen etsittävä haju ja lopulta palkka annetaan vasta hajun löytämisen jälkeen.

Olen pohtinut yllä olevia asioita moneen kertaan. Ja toistan varmaan tuossa tekstissäkin itseäni. En kuitenkaan usko että koira menee 'pilalle', klassista ehdollistamista hyödyntämällä tehdystä hajutyöskentelystä. Rinnalla kuitenkin tehdään paljon muuta, joissa koira operantisti ehdollistuu. Uskoisin enemmänkin että kun tästä saadaan sitä rentoa ja mukavaa tekemistä, niin se auttaa muun elämän ja treenien kanssa. Iso painoarvo on sillä että tunnetilatkin koirilla helposti yleistyy.

 

Suuntana siis Hyvä Koira -koirakoulun järjestämä Nose Work -kurssi, jonne osallistun Liffen kanssa. www.hyvakoira.fi

 

Garde ruokaa etsimässä. Neljä ruokapalaa, 2 lattialla ja 2 korkeammalla.



 



Vahviste eli palkka

Palkkion laatu

Aina pitäisi muistaa ennen treenaamista tarkistaa, että kuinka hyvin vahviste eli palkka toimii. Jos ruoka ei maistu, ei se oikein toimi vahvisteena. Testaamiseksi riittää että tarjoaa ruokaa (palkan) ja jos se viedään kädestä niin vahviste toimii. Ruoan laatu tuntuu myös hyvin korreloivan toiminnan laatuun. Eli mitä parempi herkku tai suurempi nälkä, sen paremmin (ruoka)palkka toimii. Toisinaan palkkioksi riittää pelkkä huomionosoitus, vaikka rapsutus. Koira itse määrittelee, millainen vahviste kulloinkin on riittävä ja lisää haluttua käytöstä. Palkkion laadulla voi myös samalla nostattaa koiran tunnetilaa.  Mitä innostuneempi asenne on treeneihin ja sitä kautta yrittämisen halu kun on koiralla korkealla, niin ollaan jo hyvällä pohjalla. Draivia treeneihin voi olla hankala saada pelkän ruoan avulla ja jollain kohdalla voi sen toimivuudella olla rajansa. Oma liikkuminen ja iloisella äänellä ehdollisen sanominen, saa  monesti koiraan liikettä lisää.

Liefje, kontaktin ottamisen ja lähellä pysymisen treenit viime kesänä 2014 Lapualla.

Garden kanssa on aikamoinen tasapainottelu palkkion toimivuudesta. Lähellä pysymiseen on paras vahviste ollut vapaa -vihje. Hihnakävelyssä paras vahviste on edelleen eteneminen. Ruoka on kuitenkin arvotettu korkealle, joten sen eteen tehdään nykyään jo aika paljon. Lelu on se tunnetilaa nostattava juttu, jolla saan kyllä huomion itseeni kiinnittymään, mutta kuppi kaatuu äkkiä nurin ja saadaan kyllä hurjasti aikaan käytöksiä ja yrittämisiä, mutta yleensä ilman kunnon kontrollia. Oppimisesta ei oikein voi puhua lelun kanssa samassa lauseessa... Lelupalkan käyttö on siis Garden kanssa hyvin minimaalista ja jäänyt edelleenkin hyvin satunnaiseksi tunnelman nostattajaksi. Ja sitä käytetään yleensä vasta kokonaisten treenien lopussa.

Viime viikkoina olen ruvennut heittämään ruokapalkkoja, jotka on toimineet todella hyvinä vahvisteina.  Kaukokäskyjä ja kauempana tapahtuvia liikkeitä ajatellen on Garden pitänyt opetella palkan ottamista lennosta kiinni. Ja minun on pitänyt opetella heittämään... Heitettyjä ruokia on käytetty sitten palkkana lähempänäkin tapahtuvissa liikkeissä, kun se on toiminut niin hyvin. Esimerkkinä maasta seisomaan nouseminen, johon ollaan saatu hyvin vauhtia lisää. Eikä ylös nousu enää yleensä näytä  kovin raihnaisen koiran venymiseltä. Myös Liffelle olen käyttänyt heitettyä palkkaa ja sen avulla liikkeestä seisominen saatiin pari viikkoa sitten hyvälle alulle. (Tosin samaan aikaan sitten hajosi maahan meno... jossa taas tarjotaan n. 50% perä edellä maahan menoa. Maahan meno on nyt hyllyllä jonkin aikaa. Täytyy pohtia minkälaisilla treeneillä jatkan ja miten asetan kriteerin jatkossa. Täytyy kirjoittaa aiheesta oma teksti, niin saa ajatukset koottua: miksi, mitä ja kuinka?)

Keitettyjä maksapaloja ja broilerin sydämiä pilkottuina. Näitä on helppo heittää, ei juurikaan sotke käsiä. Toki muutenkin näppäriä ja hyviä palkkoja.

Ruoan arvottaminen

Aiemminkin on jo ollut mainintaa, että meillä koirat ei syö kupista. Näin ruoalla on oikeasti jokin arvo, jonka eteen halutaan tehdä töitä. Ei meillä silti joka päivä tehdä sirkustemppuja ruuan eteen, mutta jos ei muuta, niin ruoka toimii lenkillä lähellä pysymisen palkkana. Sitten on taas niitä päiviä, että aina ei vaan huvita. Viimeksi muutama päivä sitten Liffeä, syystä tai toisesta, ei huvittanut tehdä oikein mitään. Päivällä oli jo saanut vapaana juoksupaineet purkaa ja illalla kun olisi ollut ruoan hankinnan aika, niin kakara vain häipyi omiaan tekemään. Yksi päivä meni sitten lähes täysin ilman ruokaa. Päivän paaston jälkeen ruoan arvo oli kummasti noussut. Seuraavana päivänä kokeiltiin, muutaman päivän tauon jälkeen, kuonopantaa niin jo reilun metrin päästä tuli ja työnti kuonon suoraan pantaan. Kumpikin koirista on jo sen ikäinen, että ne kyllä tietää palkkion menettämisen mahdollisuuden. Ja jos koira jatkuvasti häviää kesken treenien touhuamaan omiaan, niin siinä vaiheessa annan olla. Pieneltä pennulta ei oikein voi odottaa aktiivista kontaktin ottoa ja/tai käytöksien tarjoamista. Nuorempana on enemmän annettu mahdollisuuksia, mutta kokoajan on muistettava kriteeriä kasvattaa jotta edetään jonnekin.

Lähtökohtaisesti treeneillä on paljon paremmat alku-asetelmat, jos koira tulee kysyvällä ilmeellä katsomaan, että: Hei! Mitä kivaa me tänään tehdään? Oikein motivoituneella koiralla vielä häntä heiluu ja hymy on korvissa. On paljon mukavampi ruveta tekemään yhdessä töitä, kun kumpikin on sitä mieltä että nyt pidetään hauskaa. Vaihtoehtona on että ensin käsket koiran tulemaan luokse ja toista vaan harmittaa, jos vaikka hajujen tutkiminen jäi kesken. Sitten pitäisi vielä odottaa koiralta asennetta, että tää treenaaminen on tosi huippu juttu. Toki koiran pitää osata luopua ja käskyjen toimia. Kun alla on monta positiivista toistoa, niin silloin kun 'vaadin', takana on jo hyvä massa, hyvässä tunnetilassa tehtyä treenejä ja se kaiken muun lopettaminen ja minun totteleminen tapahtuu edelleen hyvässä tunnetilassa.

Raakaruokinta ei ole este

Talvi-aikaan ei kyllä hirveästi tee mieli raakaa lihaa ulkona käsitellä, kun sormet jäätyy. Joten ulkona on ollut monesti mukana jotain kuivattua, keitettyä, paistettua tai sitten ei ruokaa ollenkaan. Jos pakkasta on paljon, niin monesti ajellaan autolla jonnekin korpeen ja siellä ei kummoisia palkkoja tarvita. Ulkona eteneminen itsessään on hyvä palkka. Myös kumihanskat on hyvä lisävaruste, niin itse iho ei pääse kastumaan ja kylmä ei niin ota sormille. Raa'asta lihasta olen valuttanut veren pois, ennen kuin sotken kaikki yhteen ja tuloksena on aikas hyvä massa, jolla on helppo palkata. Myös heitetyt palkat onnistuu, jos ei palkka lennä maahan asti.....

Naudan mahaa ja jauhettua kanaa ja nautaa. Päällä lampaan rasvaa (+ E-vitamiini) sekä merilevää.

Kupin pohjalla kellertävä öljy on pellavansiemenöljyä.



Sekoitetaan lusikalla tai jos haluaa olla nopea, niin koura kulhoon ja saa nopeammin valmista.

 

 

Liefje, kuonopantaan totuttelua

Miksi kuonopanta?

Tähän asti on Liffen kanssa toimittu valjaiden ja tavallisen solkipannan kanssa. (Videoilla ja kuvissa näkyvä ketjupanta on nimilaattaa varten.) Leveän solkipannan kanssa Liffe reagoi ympäristöön huomattavasti herkemmin kuin valjaissa. Josta syystä kaulapantaa pidetään paljon kaulassa, vaikka hihna on oikeasti kiinni vain valjaissa. Hallituissa treeneissä ollaan menty jo pelkän kaulapannankin kanssa.
Mutta siis... kun tulee niitä tilanteita missä huomaa (oman virheen), että nyt ei olla ennakoitu tarpeeksi, eikä päästä enää kovin positiivisilla fiiliksillä tilanteesta eteenpäin. Kun kaikki muut keinot on käytetty (kontaktin otto, vastaehdollistaminen, kutsu poispäin) ja pitäisi vain saada uukkarit tehtyä että päästäisiin tilannetta pakoon, on valjailla pään hallinta olematonta. Ja koiran suuntahan on yleensä sinne minne nenäkin on menossa. Vaikka itse kävelisitkin poispäin, niin valjaissa koiralla on mahdollisuus pitää katse taaksepäin. Liffe vain tuijottaa tai räyhää sitten sitä kohti, mitä piti väistää. Pannasta vetäminen ei taas millään lailla helpota, jos vieras koira ahdistaa paljon. Tunnetilaa on hieman hankala keikauttaa rennoksi jos lisätään vielä kuristavaa painetta kaulalle.
Kuonopannalla pään hallinta on helpompaa, siis todella helppoa. Oikean kokoinen ja hyvästä nahasta tehty, pehmustettu kuonopanta ei satu. Ikää rupeaa olemaan Kakaralla jo sen verran paljon, että pää ei enään mahdottomasti kasva tai muuta muotoaan, joten panta lähti viime viikolla tilaukseen.

Siinä se nyt on. Hollolan nahkapajalta tilattuna.

0 -koon panta. Vallan loistava apuväline koiran hallintaan.

Kuonopantaan totuttelua

Pantaa ei kannata vain heittää päähän, vaikka se onnistuisikin ilman suurempia 'sotia'. Aloitettiin sillä että tehtiin ihan kohteen kosketusta nenällä pantaan ja siitä jatkettiin niin että Liffe sai palkan työntämällä kuonon pannasta läpi. Lopulta vain syötiin pannan läpi eli vastaehdollistettiin pantaa. Yhteensä treeniä tehtiin eilen n. 3min. Solkea en vielä kiinni laittanut. Huomenna on treeniä tarkoitus jatkaa. Tämä päivä mentiin ilman harjoitusta. Kun panta saadaan päähän asti on sitä pidettävä ensin pienempiä hetkiä, pikkuhiljaa aikaa kasvattaen. Liffen ehdoilla edetään. Tarkkaan täytyy koittaa ilmeitä ja eleitä seurata, että ei mennä liikaa epämukavuus alueelle, liian nopeasti ja pitkään. Ensimmäiset pitemmät ajat sitten vielä ilman että kuonopantaan laitetaan hihnaa kiinni. Ja yhdistetään pannan pitämiseen vielä mahdollisimman paljon positiivisia tunnetiloja. Metsässä vapaana juostessa pannan pitämistä jne.. Alku meni kyllä tosi nopeasti. Garden kanssa mentiin paljon pitemmän kaavan mukaan.



Holskun pää on kuonon kohdalta niin kapea, että saa nähdä kuinka panta päässä pysyy. Apuna varmasti kuitenkin on, kun pistää hihnan toisen pään kiinni valjaisiin ja toisen pään kuonopantaan. Kuonopannalla on ensisijaisesti kuitenkin tarkoitus vain rajoittaa pään liikkumista. Äkillisissä tilanteissa saa koiran pään nenineen ohjattua pois siitä, mikä sitten ei haluttua käytöstä aiheuttaakin.

Garde, seuraamisen kestoa ja käännöksiä vasempaan

Helmikuun aikana on seuraamista tehty joltain osin lähes joka päivä.

Perusasennon paikasta tehtiin yhtenä iltana tarkkaa työtä. Käännyin aina 45 astetta Gardesta pois päin ja näin mentiin ympyrää. Palkan sai vain kun tarjottu perusasento oli oikea. Peili ja heijastava ikkuna on hyviä apuvälineitä, ettei omalla katseella tule ohjattua koiraa, vaan kokoajan voi itse katsoa eteenpäin. Garde on mielestäni aika hyvin yleistänyt tuon treenin myös seuraamisen paikkaan ja toki seuraamisen jälkeiseen perusasentoon. Seuraamisen palkkaukseen olen kiinnittänyt kokoajan huomiota ja pyrkinyt pitämään palkan suunnan tarkasti omassa jalkalinjassa. Eli omasta kainalosta suoraan alaspäin. Alla kuvakaappaus seuraamisen paikasta, joka on jo aika hyvä.

Seuraamisen paikka

Käännöksiä vasemmalle

90 Asteen käännös vasemmalle rupeaa sujumaan ja sitä ollaan tehty aikas paljon. Olen pyrkinyt olemaan johdonmukainen käännöksissä ja vaatii varmasti minulta enemmän kuin koiralta. Alla oma toiminta palasteltuna, mitä minä teen:

1. Vasen jalka astuu eteenpäin.
2. Kantapää osuu maahan.
3. Vasemman jalan varpaat kääntyy vasempaan suuntaan n. 20 astetta.
4. Paino lähtee siirtymään vasemmalle jalalle.
5. Päästän pienen suhahdusäänen (lähes olemattoman).
6. Ylävartalo lähtee kiertymään kääntösuuntaan vasemmalle.
7. Ylävartalo ja vasen jalkaterä kiertyy loppuun asti 90 astetta vasemmalle.
8. Paino on täysin vasemmalla jalalla ja jalkaterä sekä ylävartalo käännetyssä suunnassa.
9. Oikea jalka siirtyy takaa kerralla menosuuntaan.

Vasta-alkajana minun piti oikeasti harjoitella ilman koiraa moneen kertaan.. Ja silti ei aina ole omat palaset kohdallaan. Silloin Gardenkin on vaikeampi hahmottaa käännöksen jyrkkyys. Apuääntä en oikeastaan enää tarvitse. Suhahdus kyllä auttoi Gardea hyvin ennakoimaan että käännös tulee. (Kiitos Noora vinkistä ;) Nyt Garde lukee tulevan käännöksen jo minun ylävartalosta, jos vain muistan itse olla selkeä. Jos en ole tarpeeksi selkeä, niin voi olla että käännöksissä Garden kontakti tippuu juurikin minun epäselvän ylävartalon toiminnan vuoksi. (Ehkä se vilkaisee minun jalkojen suunnasta tarkemman linjan, mihin käännytään?) Oma ryhti pitää muistaa pitää hyvänä. Eniten pistää vielä omaan silmään, että sitä vaan tuijottaa alaviistoon, eikä suoraan eteenpäin. Ehkä yritän itselleni selittää, että vähän on koitettava katsoa koiraakin, jotta kontaktissa pysyy ja sitä rataa. Vallan loistavaa olisi kun hallilla olisi peilejä. Joillain hallilla niitä löytyykin, mutta ei näistä kahdesta, missä nyt on käyty.

 

Käännöksiä vasemmalle. Koostetta helmikuun treeneistä.

Seuraamisen kestoa

Luotan siihen että kesto tulee vähän niinkuin itsestään. Kaikki muut palaset kun on kohdallaan, niin  kesto lähtee kasvamaan omalla painollaan. Vahvisteaikataulu täytyy varmaan ottaa apuun seuraaviin treeneihin, kun kestoa tehdään. Tulostimen kanssa on vain pieniä erimielisyyksiä. Mutta siis aika hyvin, että kun kestoa vain testattiin, niin sitä oikeasti sieltä löytyi sen reilu 20 askeleen verran, ilman kummempaa hieromista.

 





 

 

Harkitusti olen lelupalkkaa ottanut treeneihin mukaan. Palkkarepimiset on olleet kohtuullisen lyhyitä. Määrällisesti mennään maltilla 1-2krt/treeni tai en lainkaan. Ja nyt tuntuu että ollaan löydetty aika sopiva määrä. Repiminen käytöksenä on jäänyt lelupalkkaan ja tuonut vain mukavasti innostusta lisää tekemiseen, ilman että käytöstä on ruvettu yleistämään ja viljelemään muihinkin tilanteisiin.

 

Liefje, maahanmeno

Toiminnan aikaansaaminen

Liffellä on jo olemassa maahanmeno toisella vihjeellä. Sana maahan on vihjeenä maahanmenolle, jonka koira saa toteuttaa ihan miten tykkää, kunhan on maassa. Eli ei väliä, jos istumisen kautta menee, tai maassa ollessa röhnöttää tai makaa vain kyljellään. Kunhan vain on maassa. Samalla käytös on myös Gardella ja samalla vihjeellä. Maahan vihje on tehty Liffelle ihan vain poimimalla, eli kun Liffe on jossain tilanteessa tarjonnut maassa oloa, niin olen sitä vahvistanut ja liittänyt vihjeen.

Nyt on Liffen kanssa tehty pari viikkoa toko maahanmenoa. Eli tarkoitus on että koira menee etupää edellä maahan, tai sitten etu- ja takapää laskeutuu maahan täsmälleen samaan aikaan, mutta takapää ei missään nimessä saa lähteä laskeutumaan ensin. Ja kun maassa ollaan niin siinä ei röhnötetä, eli valuta toiselle kyljelle. Nenän suunta on mielellään eteenpäin. Tälle liikkeelle tuli Kakaralle vihjeeksi: pam.

Viime kesänä jo kokeilin kohdekepin kanssa maahanmenoa. Parhaimmillaan sain käytöksen, jossa koira pomppasi puolimetriä tai enemmän taaksepäin istumaan ja sen jälkeen maahan. Jätettiin siis homma vain hautumaan. Viime loppukesän päätös olla treenaamatta, muita kuin peruskäytöksiä (lähellä pysyminen, luopuminen, rauhoittuminen, kohteet) oli Liffen kohdalla hyvä. Kun miettii että saatiin nyt n. 2vk treenillä kakaralle kohtuu nätti maahanmeno, ilman että on tarvinnut kummankaan tuskastua.

Paljon tarvitaan vielä yleistämistä, häiriöiden siedättämistä, kestoa, vihje-erottelua ja joskus hamaassa tulevaisuudessa myös etäisyyttä, mutta itse liike on saatu nyt hyvinkin vähällä treenillä hyvään alkuun.

 Videolla ollaan täysin uudella parkkipaikalla,

jossa oli vielä kaksi vierasta ihmistä heittämässä frisbeetä. Eikä minun tarvinnut leikata pois säntäilyä, tai ihmisten kyttäämistä. Kakaran työmoottori oli hyvin käynnissä.

 

Liffen suhde minuun on kehittynyt hyvin

 Liffen kanssa ollaan keritty hyvin rakentamaan meidän suhdetta. Olen palkannut paljon lähellä pysymistä, minuun päin suuntautuvia liikkeitä ja kontakteja. Ollaan opeteltu rauhoittumaan yhdessä maan rajassa ympäristöä katsellen. Ja nyt kun olemme jo aikalailla samaa tiimiä niin eri vihjeiden kouluttaminen on ollut todella helppoa. Liffen ei tarvitse niinkään epäillä minua tai tarkkailla ympäristöä. Kakara on myös oppinut oppimaan. Luopumisvihje irti, toimii tällä hetkellä jo lelusta irroittamisessakin. Ja se on mielestäni tosi hyvin, sillä se on Liffen ensimmäinen vaativampi liike, johon on vihje liitetty.

Leikkiminen tuntuu olevan Liffelle todella tärkeää. Sen mielestä on ihan huippua, kun lelu tulee kuvioihin ja pääsee siitä kisaamaan. Toinen on sylissä tai vieressä köllöttely. Kakara on aina kärppänä paikalla, jos satun sohvalle menemään. Liffe nauttii rapsutuksista kuin kissa, enkä ihmettelisi jos oppisi vielä joskus kehräämään.

Vähän vielä talvihauskaa