Liefje ja peruskäytökset

Kakaran kanssa on mennyt nyt reilu puoli vuotta (mitä tämä koiruus on meillä ollut) lähinnä peruskäytösten harjoittelussa. Käytöksien vahvistamisessa ei alussa käytetä käskyjä, vaan kun koira tekee jonkin halutun asian, niin merkitään se ehdollisella vahvisteella ja palkka perään. Palkan suunnalla myös vahvistetaan haluttua käytöstä ja sen suuntaa.

- Rauhoittuminen
- Lähellä pysyminen (kohteen lähellä pysyminen)
- Luopuminen (kohteesta pois päin meno)
- Kohdetyöskentely (kohdetta päin suuntautuva toiminta)

Rauhoittuminen
Rauhoittumisen taito on Liffellä luonnostaan todella hyvä. Tosin kiihdytään herkästi nollasta sataan ja ylikin. Jos ollaan kuitenkin lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa Liffen ei tarvitse pelon vuoksi reagoida, niin rauhoittuminen käy kohtuullisen helposti.
Monesti rauhoittumistreeneihin sekoittuu myös luopumista, kun ensin on luovuttava jostain, mikä on kierrokset nostanut kattoon ja sen jälkeen pitäisi vielä osata rauhoittua. Näitä tulee esimerkiksi jokaisessa ohitustreenissä, joissa vielä käytän Liffellä apuna autoja (näköestettä). Lähes jokainen ohitus kuitenkin kiihdyttää jollain tasolla, niin auton taakse mennään rauhoittumaan ja kun kierrokset on alhaalla, kuin myös ohitettavalla koiralla, niin lähdetään uuteen ohitukseen.
Jokainen ulos lähteminen on myös oma treeninsä. Kun laitan ruokaa valmiiksi lenkille lähtöä varten, niin molemmat koirat tulee keittiöön ja rauhoittuu lattialle makoilemaan. Kun kierrokset on selvästi nollassa, vaikka tiedossa on ulos lähtö, niin annan palkan (yleensä makupala sisältää vielä vitamiinitabletin) ja palkan suunta lattiaan päin. Alla video ovesta poistumisesta. Ja koirat todella tietää että nyt mennään autoon. :D

Lähellä pysyminen
Liffe ei alussa sietänyt jalkoja, joten lähellä olemisessa oli aika löyhä kriteeri. Kohtuullisen äkkiä luottamus kuitenkin kasvoi ja palkan paikalla on helppo tiivistää lähellä pysymistä. Viimeaikoina olen nostanut kriteeriä (helpoissa häiriöissä) niin että Liffen kyljen pitää hipaista minun reittä, jos pysytään sivulla.
Oleellinen osa lähellä pysymistä on myös kontaktihyppely.. jossa haetaan vielä Liffen kanssa palkan tasapainoa ruoan ja minun liikkeen suunnan kanssa. Tästä täytyy muotoilla ihan oma blogikirjoitus. Yksi tärkeimmistä koiran käyttäytymistä on kuitenkin omistajan lähellä pysyminen, joka mahdollistaa irrallaan lenkittämisen ja monta monituista muuta juttua.
Kohteen lähellä pysymistä on myös auton kontti, oma piha ja kesämökin piha. Piha on sen verran laaja käsite, että se on jo haastavampi koiralle piirtää, jotta se tietää mitä halutaan. Tätä olen vahvistanut vain sillä että jos pysytään halutulla alueella, niin saa touhuta omiaan, jos astutaan rajan yli, niin luokse kutsu ja siitä palkka. Mökillä pidettiin koko kesä hyvät luut pihassa, eikä koirat karanneet koko kesänä kertaakaan. Sitä odotellessa että koira ketjuttaa palkan, eli hakeutuu rajan yli, jotta saisi palkaksi luokse kutsun...
Jokainen lenkki ja pihalla olo sisältää myös palkkausta kun koira tulee luokse. Viimeisen n. kuukauden aikana olen vähentänyt palkkaamista vapailla metsälenkeillä, joka on lisännyt lähellä pysymistä. Ollaan siinä vaiheessa että Liffe juoksee lähes taukoamatta Garden ( joka on n. 30m säteellä minusta) ja minun väliä. Välillä käy touhuamassa omiaan ja taas tulee luokse. Palkkaan luokse tuloista noin joka 3-5:llä kerralla. Pari viikkoa sitten nostin kriteeriä metsälenkeillä (helpoissa häiriöissä) niin että kerkeän laskea hitaasti kahteen, kun Liffe kulkee vierellä, ennekuin merkkaan ehdollisella ja palkkaan. Pikaisia käväisyjä en noteeraa mitenkään.

Luopuminen
Kohteesta luopuminen oli alkuajat lähinnä vastaehdollistamista ja sitä kautta ketjutettuna luopumista. Esimerkiksi pyöräilijän saapuessa kohti... Liffe jäykistyi jo hyvän matkan päästä. Häiriöt (polkupyöräilijät) merkkasin ja merkkaan ehdollisella vahvisteella kuten kaikki muutkin mahdolliset ärsykkeet, jotka aiheuttavat Liffessä jonkinlaisen kiihdyttävän reaktion ja palkka annetaan tarvittaessa ensin kohteen suuntaan, sitten uuden ehdollinen jälleen, kun koira katsoo ärsykettä, minun suuntaan.
Pian saatiin ketjua jo aikaiseksi, että kun tulee jokin ärsyke, joka kiihdyttää, niin Liffe jo rentoutuu, nuolaisee ja kääntyy minua kohti. Osaan ärsykkeistä ollaan siis jo klassisesti ehdollistuttu. Paljon on vielä asioita joita vastaehdollistetaan kaukaa ja jos tuntuu että ohi ei päästä ilman vahvaa reaktiota, niin kierretään tai väistetään pitkin puskia. Isännältä odotan käyttöohjeita ja GoPro kameran lainaamista, jotta lenkillä tapahtuvista tilanteista saisin käytännön videoita.
Luopumista ollaan tehty myös vihjeelle 'irti'.

Kohdetyöskentely
Tätä on tehty paljon, siis todella paljon. Kohteena ensin kohdekeppi minun kädessä, joka on yleistetty moniin paikkoihin ja jolle on ajettu hurja määrä erilaisia häiriöitä.
Tämän jälkeen ja samaan aikaan on vahvistettu käsikosketusta. Kosketus minun ja muiden kämmeneen. Vieraaseenkin on helpompi tutustua, kun tietää kämmenen nähdessään, että siihen voi käydä koskemassa ja samalla haistamassa ja se on ihan huippu juttu.
Viime aikoina on tehty paljon 'vaaputinta'. Eli kohde ei olekaan ihmiseen päin, vaan selkeää ulkopuolista kohdetta päin. Tätä on yleistetty eri kentillä ja sitä myöten erilaisissa häiriöissä.

Peruskäytökset
Olen pyrkinyt vahvistamaan Liefjen omaa toimintaa erilaisissa häiriöissä ja paikoissa niin, että minun tarvitsisi mahdollisimman vähän vihjeillä johdattaa Liefje epämukavista tilanteista läpi. Ja monet ennen niin vaikeat tilanteet meneekin nykyään todella hyvin. Esimerkiksi kun joku tulee vastaan (kohde josta luovutaan), niin Liffe jo tarjoaa kontaktia ja tulee minun luokse.  Tai jos ollaan kiihdyttävässä paikassa jollain uudella kentällä, jonka vieressä vielä kiljuu lapset (Lapset on kohde joka kiihdyttää. Liffe tarjoaa rauhoittumista kiihdyttävän tilanteen tullen, johon ketjutetaan kontaktin otto. Tämä on kyllä hiton vaikeaa. Etäisyyttä tarvitsee olla tarpeeksi..), niin kontaktia kakara jo ottaa kohtuullisen hyvin, eikä karvat pystyssä ja keho jännittyneenä odota sitä että viimeinenkin hermojänne repeää.
Sinänsä kyllä mielenkiintoista, että vaikeinta Liffelle eri tilanteet on pimeässä, vaikka suurin osa lenkkeilystä tapahtuukin pimeän aikaan, joten luulisi niihin tottuneen. Uskon että epävarmuus pimeässä johtuu koiran kokemattomuudesta, ja kun vastaan tulevan ihmisen tai koiran silmät ja kasvojen ilmeet ei niin erotu pimeällä, niin väistämättä varovaisuus kokemattomuuden vuoksi lisääntyy.  Työkoneet saa taas pitää vaikka mitä räminää ja niihin ei reagoida. Juuri testattiin isännän kanssa roskakatoksessa, jossa ei ollut loppuajasta edes valoja, pelti ja lasitölkkien heittely. - Eipä juuri reaktiota- katseli ympärilleen... Sain hymyn tällekin päivälle :)