Palkkion laatu
Aina pitäisi muistaa ennen treenaamista tarkistaa, että kuinka hyvin vahviste eli palkka toimii. Jos ruoka ei maistu, ei se oikein toimi vahvisteena. Testaamiseksi riittää että tarjoaa ruokaa (palkan) ja jos se viedään kädestä niin vahviste toimii. Ruoan laatu tuntuu myös hyvin korreloivan toiminnan laatuun. Eli mitä parempi herkku tai suurempi nälkä, sen paremmin (ruoka)palkka toimii. Toisinaan palkkioksi riittää pelkkä huomionosoitus, vaikka rapsutus.
Koira itse määrittelee, millainen vahviste kulloinkin on riittävä ja lisää haluttua käytöstä. Palkkion laadulla voi myös samalla nostattaa koiran tunnetilaa. Mitä innostuneempi asenne on treeneihin ja sitä kautta yrittämisen halu kun on koiralla korkealla, niin ollaan jo hyvällä pohjalla. Draivia treeneihin voi olla hankala saada pelkän ruoan avulla ja jollain kohdalla voi sen toimivuudella olla rajansa. Oma liikkuminen ja iloisella äänellä ehdollisen sanominen, saa monesti koiraan liikettä lisää.
Liefje, kontaktin ottamisen ja lähellä pysymisen treenit viime kesänä 2014 Lapualla.
Garden kanssa on aikamoinen tasapainottelu palkkion toimivuudesta. Lähellä pysymiseen on paras vahviste ollut vapaa -vihje. Hihnakävelyssä paras vahviste on edelleen eteneminen. Ruoka on kuitenkin arvotettu korkealle, joten sen eteen tehdään nykyään jo aika paljon. Lelu on se tunnetilaa nostattava juttu, jolla saan kyllä huomion itseeni kiinnittymään, mutta kuppi kaatuu äkkiä nurin ja saadaan kyllä hurjasti aikaan käytöksiä ja yrittämisiä, mutta yleensä ilman kunnon kontrollia. Oppimisesta ei oikein voi puhua lelun kanssa samassa lauseessa... Lelupalkan käyttö on siis Garden kanssa hyvin minimaalista ja jäänyt edelleenkin hyvin satunnaiseksi tunnelman nostattajaksi. Ja sitä käytetään yleensä vasta kokonaisten treenien lopussa.
Viime viikkoina olen ruvennut
heittämään ruokapalkkoja, jotka on toimineet todella hyvinä vahvisteina. Kaukokäskyjä ja kauempana tapahtuvia liikkeitä ajatellen on Garden pitänyt opetella palkan ottamista lennosta kiinni. Ja minun on pitänyt opetella heittämään... Heitettyjä ruokia on käytetty sitten palkkana lähempänäkin tapahtuvissa liikkeissä, kun se on toiminut niin hyvin. Esimerkkinä maasta seisomaan nouseminen, johon ollaan saatu hyvin vauhtia lisää. Eikä ylös nousu enää yleensä näytä kovin raihnaisen koiran venymiseltä. Myös Liffelle olen käyttänyt heitettyä palkkaa ja sen avulla liikkeestä seisominen saatiin pari viikkoa sitten hyvälle alulle. (Tosin samaan aikaan sitten hajosi maahan meno... jossa taas tarjotaan n. 50% perä edellä maahan menoa. Maahan meno on nyt hyllyllä jonkin aikaa. Täytyy pohtia minkälaisilla treeneillä jatkan ja miten asetan kriteerin jatkossa. Täytyy kirjoittaa aiheesta oma teksti, niin saa ajatukset koottua: miksi, mitä ja kuinka?)
Keitettyjä maksapaloja ja broilerin sydämiä pilkottuina. Näitä on helppo heittää, ei juurikaan sotke käsiä. Toki muutenkin näppäriä ja hyviä palkkoja.
Ruoan arvottaminen
Aiemminkin on jo ollut mainintaa, että meillä koirat ei syö kupista. Näin ruoalla on oikeasti jokin arvo, jonka eteen halutaan tehdä töitä. Ei meillä silti joka päivä tehdä sirkustemppuja ruuan eteen, mutta jos ei muuta, niin ruoka toimii lenkillä lähellä pysymisen palkkana. Sitten on taas niitä päiviä, että aina ei vaan huvita. Viimeksi muutama päivä sitten Liffeä, syystä tai toisesta, ei huvittanut tehdä oikein mitään. Päivällä oli jo saanut vapaana juoksupaineet purkaa ja illalla kun olisi ollut ruoan hankinnan aika, niin kakara vain häipyi omiaan tekemään. Yksi päivä meni sitten lähes täysin ilman ruokaa.
Päivän paaston jälkeen ruoan arvo oli kummasti noussut. Seuraavana päivänä kokeiltiin, muutaman päivän tauon jälkeen, kuonopantaa niin jo reilun metrin päästä tuli ja työnti kuonon suoraan pantaan. Kumpikin koirista on jo sen ikäinen, että ne kyllä tietää palkkion menettämisen mahdollisuuden. Ja jos koira jatkuvasti häviää kesken treenien touhuamaan omiaan, niin siinä vaiheessa annan olla. Pieneltä pennulta ei oikein voi odottaa aktiivista kontaktin ottoa ja/tai käytöksien tarjoamista. Nuorempana on enemmän annettu mahdollisuuksia, mutta kokoajan on muistettava kriteeriä kasvattaa jotta edetään jonnekin.
Lähtökohtaisesti treeneillä on paljon paremmat alku-asetelmat, jos koira tulee kysyvällä ilmeellä katsomaan, että: Hei! Mitä kivaa me tänään tehdään? Oikein motivoituneella koiralla vielä häntä heiluu ja hymy on korvissa. On paljon mukavampi ruveta tekemään yhdessä töitä, kun kumpikin on sitä mieltä että nyt pidetään hauskaa. Vaihtoehtona on että ensin käsket koiran tulemaan luokse ja toista vaan harmittaa, jos vaikka hajujen tutkiminen jäi kesken. Sitten pitäisi vielä odottaa koiralta asennetta, että tää treenaaminen on tosi huippu juttu. Toki koiran pitää osata luopua ja käskyjen toimia. Kun alla on monta positiivista toistoa, niin silloin kun 'vaadin', takana on jo hyvä massa, hyvässä tunnetilassa tehtyä treenejä ja se kaiken muun lopettaminen ja minun totteleminen tapahtuu edelleen hyvässä tunnetilassa.
Raakaruokinta ei ole este
Talvi-aikaan ei kyllä hirveästi tee mieli raakaa lihaa ulkona käsitellä, kun sormet jäätyy. Joten ulkona on ollut monesti mukana jotain kuivattua, keitettyä, paistettua tai sitten ei ruokaa ollenkaan. Jos pakkasta on paljon, niin monesti ajellaan autolla jonnekin korpeen ja siellä ei kummoisia palkkoja tarvita. Ulkona eteneminen itsessään on hyvä palkka. Myös kumihanskat on hyvä lisävaruste, niin itse iho ei pääse kastumaan ja kylmä ei niin ota sormille. Raa'asta lihasta olen valuttanut veren pois, ennen kuin sotken kaikki yhteen ja tuloksena on aikas hyvä massa, jolla on helppo palkata. Myös heitetyt palkat onnistuu, jos ei palkka lennä maahan asti.....
Naudan mahaa ja jauhettua kanaa ja nautaa. Päällä lampaan rasvaa (+ E-vitamiini) sekä merilevää.
Kupin pohjalla kellertävä öljy on pellavansiemenöljyä.
Sekoitetaan lusikalla tai jos haluaa olla nopea, niin koura kulhoon ja saa nopeammin valmista.
.JPG)
