Vireen nostoa treeneihin

Minun on oikeasti kirkastettava mielessä Tommyn sanoma: ei ole koulutukseen sopimattomia koiria, on vain koiralle sopimattomia koulutuksia. Eli vaikka punaisena lankana on nykytietämyksen mukainen eläinten oppimisteoria, niin itse pitää ihan aikuisten oikeasti miettiä, juuri sille omalle koiralle sopivat sovellukset koulutukseen. Niin arkikäyttäytymisessä kuin tehdessä hienoja kisasuorituksia. Mikä toimii toiselle, ei välttämättä käykään semmoisenaan toiselle koiralle. Eri rodut ja niiden sisällä erilaiset yksilöt ovat kuitenkin erilaisia. Jokainen on ihan omanlaisensa koiruus, jonka heikkoudet ja vahvuudet on otettava huomioon käytöksien muokkaamisessa. Koiran suhde kouluttajaankin on otettava huomioon. Ihmisillä on vielä niitä ennakko-odotuksia, miten koiran on toimittava..

Vielä yksi omaan tekemiseen liittyvä juttu.. Me treenataan oikeesti aika vähän, kellosta katsottuna ja viikkotasolla, vaikka homma on hiton mielenkiintoista. Teen koirien kanssa aika paljon kaikkea jokseenkin tarpeetonta, ihan vain nähdäkseni, onko mahdollista jokin asia koiralle opettaa? Tai paljonko menee pelkän käytöksen aikaansaamiseen? Sitten ei välttämättä tehdä enää koskaan jotain, joka on käytöksenä vain saatu aikaan. esim. jumppapallon pyöritys nenällä, penkille hyppääminen, tassun antaminen... kaikennäköistä tulee kokeiltua.

Yhden vihjeen koulutuksessa, on käytös koirasta riippuen rakennettava hieman erilailla. Ainakin kun se oikeasti kootaan palasista lopullisen käytöksen näköiseksi ja halutaan että se toimii talossa ja puutarhassa.  'Sinne päin ja toimii yleensä' käytöksen pystyy tekemään varmaan aika helposti, koiralle kuin koiralle. Kunhan suurin piirtein vahvistaa haluttua lopputulosta.

Garde
Eteentulo; Me on muutama kilo syöty ruokaa ja tehty töitä, että se haluaa tulla ihan mun eteen istumaan, kontaktia tarjoten. Isomahainen emäntä ja iso koira, jolla pitkä kaula, tuloksena on helposti kohtuullisen kauas jäävät koiran etujalat. Gardella on myös todella iso 'oma alue'. Harjaamisenkin vastaehdollistamiseen on muutama kilo ruokaa käytetty. Nykyään se jo tykkää harjaamisesta ihan hurjasti :)

Liffe tulee iholle, se rakastaa sitä. Mutta ympäristö... se on jäätävä häiriö. Gardelle ohi juokseva jänis on taas ehkä juuri ja juuri vilkaisulla huomioitava häiriö.

Talvi 2015

Tästä koitan tehdä aasinsiltaa ajatukseen, miten saada aikaiseksi kuhunkin tilanteeseen sopiva moottorin käyntiaste. Kaikki tekeminen on kuitenkin jonkinasteista moottorin hyrräämistä. Nukkuessa mennään tyhjäkäynnillä ja siitä liikkeen ja mielentilan vireyden mukaan kierrokset lisääntyy. Kun tehdään uutta käytöstä ja toista kiihdyttää varsin toiset asiat kuin toista ja joltain puuttuu moottori täysin tai sitten se on jouduttu (Gardella) sammuttamaan lähes kokonaan, jotta koira ei karkaa käsistä. Gardella moottoria ruvettiin Jaana Rajamäen vinkistä käynnistelemään viime kesänä kohdekepillä. Ennen varsinaista treeniä, minuutti keppiin tikkaamista > hyvä vahvistetiheys > paljon korkealle arvotettua ruokapalkkaa > kierrokset nousee.. ja pysyy käynnissä sen mitä pysyy ja treeni lopetettava ennen kuin moottori sammuu, jotta tekemiseen itseensä klassisesti ehdollistuu mukavalla tasolla oleva vire. Jatkossa lisätään kierroksia. Vielä pitää tarkemmin pohtia, miten?

Nyt kun itsellä on vielä kaksi täysin erilaista koiraa.

Toinen on niin Marsista ja toinen Venuksesta..

Liffen kanssa suurin työmaa on ympäristön häiriöihin siedättäminen. Kun taas työmoottori on uskomaton. Kun sen käynnistää, niin mennään pelkillä höyryillä hyvin pitkälle. (Hajun perässä hyvinkin pitkälle.)

Gardelle ei taas oikein koskaan ole tarvinnut ihan järkyttävää määrää tehdä ympäristöhäiriöitä, jotta paketti pysyisi kasassa. Kun taas sitä lelupalkkaa ei ole voinut juurikaan tarjota, moottori on täytynyt pitää pienillä kierroksilla. Lelupalkkaa on kokeiltu sen sadalla eri tavalla, useamman eri kouluttajan ohjauksessa tai vinkeillä. Korvissa ja silmissä sumenee ja kiinni käydään, mitä sattuu edessä olemaan. Lelu (saalis) viedään piiloon ja revitään tai tuhotaan siinä silmien edessä.

Tässä koitan samalla pohtia, että pitäisi ottaa kummankin rodun taipumuksesta, niiden hyödyt irti ja tehdä suurin työ sen eteen, mikä on heikointa ja antaa mennä vähän kuin omalla painollaan, ne asiat jotka käy luonnostaan.

Vireen eli moottorin käynnissä pitäminen hallitusti. Jos teen koiran kanssa treeniä, joka on sisäsyntyisesti palkitsevaa, niin ei sitä niin hirveästi tarvitse ulkopuolelta päin palkita. Muuten palkkiolta menee arvo niitä heikompia asioita treenatessa.

Liffe,
Vieraan ihmisen siedättäminen. Tarvitaan erityisen herkullinen palkkio.. ei missään muissa treeneissä käytössä. Palkkiona alussa niemenomaa ruoka. Testauksessa kuluvalla viikolla: rauhassa makaamista herkkua syöden ja kuunnellen ääniä, joihin on sisällä välillä reagoitu ja välillä ei. Palkitaan vain se että ylipäätään on rauhassa, makaa. Neljän päivän jälkeen, eilen meille tuli vieraampi ihminen käymään ja Liffe vain vilkuili sitä ja söi erikoisherkkua. Tänään sama juttu.. itse olin vähän myöhässä ja koira ei ollut maassa asti kun kolahti oven takana ja pieni kurahdus kuului kurkusta, mutta sitten rauhoituttiin. Riitti kun sai koiran syömisasennon seisomisesta makuuseen.
Eli vastaehdollistamista vain klassisesti ehdollistamalla.
Ja sitten se moottori, kun se pitää sammuttaa täysin. Eli ei mitään kiihdyttävää elettä tai asiaa palkkaamisessa. Ohittamisessa ruvetaan tekemään väistö puskaan, jossa maahan meno ja syödään herkkua. Ollaan sitten yhdessä siellä kuraojassa :) Ei liikuta, ei palkita minun kontakteja vaan pelkästään rauhallisuus uutta koiraa katsoessa.
Itse maassa olo on jo kohtuullisen vahva käytös. Jos vaikka lapset juoksee, pyörä menee tai pallo lentää.

Garde,
Eteentulo: Varsin vastenmielinen liike, josta Garde ei tykkää. Nostin lelupalkalla kierroksia ja Pallero tuli oikeesti iholle istumaan.  (Testasin tämän eilen) Tekeminen nousee uudelle tasolle moottorin kierroksien lisääntyessä. Ja tässä on oltava tarkkana, ettei mene yli. Aloitin sillä että pallo tippui Garden selän taakse. Liikkeestä seisomisen palkkasin vierittämällä pallon viereen ja sai sen palkaksi -vapaa käskyllä-.  Liikkeestä seisomaan jäämisen latenssi pieneni. Pallo itsessään on aiemmin häiriönä siedätetty, mutta palkaksi ei ole sitä aiemmin saanut.

Värierottelu on Garden mielestä hiton hauskaa. Jatkossa hyvin hillitysti ääntä ruokapalkan kanssa. Videoita katsoessa huomaan, että kun oma hymyni levenee ja kehut lisääntyy, niin ote jo herpaantuu. Gardelle kun se on muutenkin kivaa hommaa, niin ajatus katoaa äkkiä, jos vielä ulkopuoleltakin tulee kiihdyttävää palkkaa. Ensin opetellaan homma hyvin rauhassa.. Ja että saadaan se neljäskin väri mukaan ja sitten lisätään kierroksia > häiriöitä > etäisyyksiä tai jotain... värierottelu on meillä ollut vähän semmoista kieli poskella tekemistä.

Onneksi koirat lajina yleistää hyvin.. ja oppimishistoria auttaa aina tulevaisuudessa, ettei kaikkea tarvitse rautalangasta palastella.

Liffe ja sen sisko Taika, erikoisnäyttely 2014

Liffe,
Moottorin käynnissä pito ohituksissa, jotta ei maata siellä kura-ojassa vielä vuoden päästä. Suunnitelmana lisätä kiihdyttävää palkkaa lähestyvän koiran kohtaamisessa. Ja enempää ei vaadita tytöltä, ennen kuin helpommat harjoitukset sujuu. Aluksi minun äänellä isompi reagointi, VAU! Hieno tyttö! Vaikka tässä vaiheessa vielä siellä ojassa oltaisiinkin. Minun iloinen ääni jo nostaa häntää ja sitä kautta moottori lähtee hyrräämään. Kun sietää ääntä, niin seuraavaksi karkeasti samaa toistetaan istuen > seisten > rauhallinen kävely > pienen ympyrän juokseminen > etäisyyden lyhentäminen. Tavoitteena, että vaikka tunnetila olisi kuinka kiihkeä, niin voidaan kävellä ohi, ilman ohitettavaan suuntautuvaa uhkailua.

>>> Kunnes tullaan siihen, että kun alkuperäinen haluttu käytös pysyy kasassa myös kiihkeän palkan kanssa > pystyy koira suoriutumaan tehtävästä kiihkeässä mielentilassa > tekemisestä tulee sisäsyntyistä ja itsessään palkitsevaa > Ei tarvita enään kun varsin satunnainen palkitseminen ja koiralla riittää paloa tehdä hommaa innolla.

Liffellä noissa uusissa ihmisissä on todennäköisesti katsekontakti se, mikä laukaisee puolustus tai pelkoreaktion. Hyökkääminen on se, mitä näkyy ulospäin. Lenkillä saa ihmisiä kulkea ohi, vaikka siitä puolen metrin päästä, eikä Liffe niihin reagoi. Mutta jos ihminen erehtyy kakaraa katsomaan, niin peli on menetetty. Oikeastaan se on ihan sama vaikka toinen ihminen kulkisi tien toisella puolella, pari autokaistaa meidän välissä. Jos ihminen/koira pysähtyy ja jää katsomaan, niin reaktiot rupeaa heti nousemaan, moottori rupeaa jylläämään. Jos en huomaa viedä Liffeä pois tilanteesta, niin tunnetila kuohuu yli. Ostarilla ollaan käyty kurkkimassa vieraita random koiria nurkan takaa ja niin kauan kuin toinen koira ei vilkaise meitä niin kaikki hyvin, vaikka välillä ollaan hyvinkin jännittyneitä, niin ei mene yli.

Eli siis katsekontakti ja sen kestäminen.

Liffen heikoin asia, joka eniten vaatii treeniä. Tähän muuten vielä että ne vieraiden kädet... Nyt pidetään ne vain katsekontaktin häiriönä. Eli tällä kohtaa sovitaan vielä että vieraiden käsiä ei sen kummemmin aatella.  Me tehdään Liffelle yhdeksi parhaiten toimivaksi asiaksi vieraiden sietäminen ja että pystytään lähtökohtaisestikin hyvin kiihtyneessä mielentilassa katsomaan vieraita ihmisiä ja koiria silmiin, ilman että tunnetila kuohuu yli.
Koitetaan nyt tehdä huolellisesti alusta asti. Toki kaikennäköistä muutakin siinä sivussa, tukemaan tavoitetta. Tavoitteena kuitenkin tehdä päivittäiset treenit silmiin katsomisessa ja oikeasti seurata käyttäytymisen muuttumista. Heti on kuitenkin muutettava omaa käytöstä ja treeniä, jos ei edistymistä tapahdu.
Aloitettiin pari päivää sitten. Treenin kriteerinä oli alkuun että katsoo minua silmiin, sitten lisättiin häiriönä lihapalat minun käsissä, joita liikutin näkökentässä. Hyvin nälkäinen ja kuolaava narttu, jonka hännästä jo näki että nyt hyrrää.. Palkkion sai, kun kontakti ok. Siitä kasvatettiin kestoa kontaktille ja samalla lisäsin minun käsien liikkeiden nopeutta.
Seuraavaksi lisätään häiriötä ja yleistetään perheenjäsenien silmiin katsomiseen. Sitten täytyy varmaan pyytää treenikentällä jotain tutumpaa tuijottelemaan ja lisätä ja yleistää, ketä katsotaan, kuinka kauan, missä ympäristössä ja kuinka kiihdyttävällä palkalla.

Jos joku asia ei toimi, muuta omaa käytöstä eli tee toisin

Liffen tullessa viime kesänä, meni aika kauan että päästiin rivitalon pihasta pihakatua pitkin, parkkiksen läpi, risteyksen ja portaiden ohi, tien toiselle puolelle, jossa on järkyttävä määrä ympäristön häiriöitä. Kokoajan kuitenkin edistyttiin. Siedätettiin pyörät, ohittavat ihmiset, autot, kaivurit, kiljuvat lapset jne. Ohitusharjoituksetkin meni jo kentällä hallituissa tilanteissa hyvin.. Mutta jossain kohtaa. Oisko marras-joulukuussa, edistyminen tyssäsi. On siis treenattava jotain muuta. Jotain on muutettava, jotta edistymistä tapahtuisi. En ole keksinyt muuta yksittäistä ärsykettä kuin vieraan katsekontakti, mitä Liffe ei vaan kestä. En tiedä onko kukaan muu tehnyt yllä selostettua treeniä koiralle. Kokeilen silti. Jos tuntuu että puihin meni, ei muuta koiran käytöstä, niin sitten keksitään jotain muuta. Positiivisesti palkiten ei voi vahinkoa tehdä. Ja on meillä ainakin hyvä kontakti tämän jälkeen ;)

Liffe, kevät 2014 vieraisiin lapsiin siedätys on jo aika pitkällä.
 Pitemmästä matkasta pystyttiin jo rauhallisena katselemaan, välillä kovaakin ääntä pitäviä lapsia.