Vahviste eli palkka

Palkkion laatu

Aina pitäisi muistaa ennen treenaamista tarkistaa, että kuinka hyvin vahviste eli palkka toimii. Jos ruoka ei maistu, ei se oikein toimi vahvisteena. Testaamiseksi riittää että tarjoaa ruokaa (palkan) ja jos se viedään kädestä niin vahviste toimii. Ruoan laatu tuntuu myös hyvin korreloivan toiminnan laatuun. Eli mitä parempi herkku tai suurempi nälkä, sen paremmin (ruoka)palkka toimii. Toisinaan palkkioksi riittää pelkkä huomionosoitus, vaikka rapsutus. Koira itse määrittelee, millainen vahviste kulloinkin on riittävä ja lisää haluttua käytöstä. Palkkion laadulla voi myös samalla nostattaa koiran tunnetilaa.  Mitä innostuneempi asenne on treeneihin ja sitä kautta yrittämisen halu kun on koiralla korkealla, niin ollaan jo hyvällä pohjalla. Draivia treeneihin voi olla hankala saada pelkän ruoan avulla ja jollain kohdalla voi sen toimivuudella olla rajansa. Oma liikkuminen ja iloisella äänellä ehdollisen sanominen, saa  monesti koiraan liikettä lisää.

Liefje, kontaktin ottamisen ja lähellä pysymisen treenit viime kesänä 2014 Lapualla.

Garden kanssa on aikamoinen tasapainottelu palkkion toimivuudesta. Lähellä pysymiseen on paras vahviste ollut vapaa -vihje. Hihnakävelyssä paras vahviste on edelleen eteneminen. Ruoka on kuitenkin arvotettu korkealle, joten sen eteen tehdään nykyään jo aika paljon. Lelu on se tunnetilaa nostattava juttu, jolla saan kyllä huomion itseeni kiinnittymään, mutta kuppi kaatuu äkkiä nurin ja saadaan kyllä hurjasti aikaan käytöksiä ja yrittämisiä, mutta yleensä ilman kunnon kontrollia. Oppimisesta ei oikein voi puhua lelun kanssa samassa lauseessa... Lelupalkan käyttö on siis Garden kanssa hyvin minimaalista ja jäänyt edelleenkin hyvin satunnaiseksi tunnelman nostattajaksi. Ja sitä käytetään yleensä vasta kokonaisten treenien lopussa.

Viime viikkoina olen ruvennut heittämään ruokapalkkoja, jotka on toimineet todella hyvinä vahvisteina.  Kaukokäskyjä ja kauempana tapahtuvia liikkeitä ajatellen on Garden pitänyt opetella palkan ottamista lennosta kiinni. Ja minun on pitänyt opetella heittämään... Heitettyjä ruokia on käytetty sitten palkkana lähempänäkin tapahtuvissa liikkeissä, kun se on toiminut niin hyvin. Esimerkkinä maasta seisomaan nouseminen, johon ollaan saatu hyvin vauhtia lisää. Eikä ylös nousu enää yleensä näytä  kovin raihnaisen koiran venymiseltä. Myös Liffelle olen käyttänyt heitettyä palkkaa ja sen avulla liikkeestä seisominen saatiin pari viikkoa sitten hyvälle alulle. (Tosin samaan aikaan sitten hajosi maahan meno... jossa taas tarjotaan n. 50% perä edellä maahan menoa. Maahan meno on nyt hyllyllä jonkin aikaa. Täytyy pohtia minkälaisilla treeneillä jatkan ja miten asetan kriteerin jatkossa. Täytyy kirjoittaa aiheesta oma teksti, niin saa ajatukset koottua: miksi, mitä ja kuinka?)

Keitettyjä maksapaloja ja broilerin sydämiä pilkottuina. Näitä on helppo heittää, ei juurikaan sotke käsiä. Toki muutenkin näppäriä ja hyviä palkkoja.

Ruoan arvottaminen

Aiemminkin on jo ollut mainintaa, että meillä koirat ei syö kupista. Näin ruoalla on oikeasti jokin arvo, jonka eteen halutaan tehdä töitä. Ei meillä silti joka päivä tehdä sirkustemppuja ruuan eteen, mutta jos ei muuta, niin ruoka toimii lenkillä lähellä pysymisen palkkana. Sitten on taas niitä päiviä, että aina ei vaan huvita. Viimeksi muutama päivä sitten Liffeä, syystä tai toisesta, ei huvittanut tehdä oikein mitään. Päivällä oli jo saanut vapaana juoksupaineet purkaa ja illalla kun olisi ollut ruoan hankinnan aika, niin kakara vain häipyi omiaan tekemään. Yksi päivä meni sitten lähes täysin ilman ruokaa. Päivän paaston jälkeen ruoan arvo oli kummasti noussut. Seuraavana päivänä kokeiltiin, muutaman päivän tauon jälkeen, kuonopantaa niin jo reilun metrin päästä tuli ja työnti kuonon suoraan pantaan. Kumpikin koirista on jo sen ikäinen, että ne kyllä tietää palkkion menettämisen mahdollisuuden. Ja jos koira jatkuvasti häviää kesken treenien touhuamaan omiaan, niin siinä vaiheessa annan olla. Pieneltä pennulta ei oikein voi odottaa aktiivista kontaktin ottoa ja/tai käytöksien tarjoamista. Nuorempana on enemmän annettu mahdollisuuksia, mutta kokoajan on muistettava kriteeriä kasvattaa jotta edetään jonnekin.

Lähtökohtaisesti treeneillä on paljon paremmat alku-asetelmat, jos koira tulee kysyvällä ilmeellä katsomaan, että: Hei! Mitä kivaa me tänään tehdään? Oikein motivoituneella koiralla vielä häntä heiluu ja hymy on korvissa. On paljon mukavampi ruveta tekemään yhdessä töitä, kun kumpikin on sitä mieltä että nyt pidetään hauskaa. Vaihtoehtona on että ensin käsket koiran tulemaan luokse ja toista vaan harmittaa, jos vaikka hajujen tutkiminen jäi kesken. Sitten pitäisi vielä odottaa koiralta asennetta, että tää treenaaminen on tosi huippu juttu. Toki koiran pitää osata luopua ja käskyjen toimia. Kun alla on monta positiivista toistoa, niin silloin kun 'vaadin', takana on jo hyvä massa, hyvässä tunnetilassa tehtyä treenejä ja se kaiken muun lopettaminen ja minun totteleminen tapahtuu edelleen hyvässä tunnetilassa.

Raakaruokinta ei ole este

Talvi-aikaan ei kyllä hirveästi tee mieli raakaa lihaa ulkona käsitellä, kun sormet jäätyy. Joten ulkona on ollut monesti mukana jotain kuivattua, keitettyä, paistettua tai sitten ei ruokaa ollenkaan. Jos pakkasta on paljon, niin monesti ajellaan autolla jonnekin korpeen ja siellä ei kummoisia palkkoja tarvita. Ulkona eteneminen itsessään on hyvä palkka. Myös kumihanskat on hyvä lisävaruste, niin itse iho ei pääse kastumaan ja kylmä ei niin ota sormille. Raa'asta lihasta olen valuttanut veren pois, ennen kuin sotken kaikki yhteen ja tuloksena on aikas hyvä massa, jolla on helppo palkata. Myös heitetyt palkat onnistuu, jos ei palkka lennä maahan asti.....

Naudan mahaa ja jauhettua kanaa ja nautaa. Päällä lampaan rasvaa (+ E-vitamiini) sekä merilevää.

Kupin pohjalla kellertävä öljy on pellavansiemenöljyä.



Sekoitetaan lusikalla tai jos haluaa olla nopea, niin koura kulhoon ja saa nopeammin valmista.

 

 

Liefje, kuonopantaan totuttelua

Miksi kuonopanta?

Tähän asti on Liffen kanssa toimittu valjaiden ja tavallisen solkipannan kanssa. (Videoilla ja kuvissa näkyvä ketjupanta on nimilaattaa varten.) Leveän solkipannan kanssa Liffe reagoi ympäristöön huomattavasti herkemmin kuin valjaissa. Josta syystä kaulapantaa pidetään paljon kaulassa, vaikka hihna on oikeasti kiinni vain valjaissa. Hallituissa treeneissä ollaan menty jo pelkän kaulapannankin kanssa.
Mutta siis... kun tulee niitä tilanteita missä huomaa (oman virheen), että nyt ei olla ennakoitu tarpeeksi, eikä päästä enää kovin positiivisilla fiiliksillä tilanteesta eteenpäin. Kun kaikki muut keinot on käytetty (kontaktin otto, vastaehdollistaminen, kutsu poispäin) ja pitäisi vain saada uukkarit tehtyä että päästäisiin tilannetta pakoon, on valjailla pään hallinta olematonta. Ja koiran suuntahan on yleensä sinne minne nenäkin on menossa. Vaikka itse kävelisitkin poispäin, niin valjaissa koiralla on mahdollisuus pitää katse taaksepäin. Liffe vain tuijottaa tai räyhää sitten sitä kohti, mitä piti väistää. Pannasta vetäminen ei taas millään lailla helpota, jos vieras koira ahdistaa paljon. Tunnetilaa on hieman hankala keikauttaa rennoksi jos lisätään vielä kuristavaa painetta kaulalle.
Kuonopannalla pään hallinta on helpompaa, siis todella helppoa. Oikean kokoinen ja hyvästä nahasta tehty, pehmustettu kuonopanta ei satu. Ikää rupeaa olemaan Kakaralla jo sen verran paljon, että pää ei enään mahdottomasti kasva tai muuta muotoaan, joten panta lähti viime viikolla tilaukseen.

Siinä se nyt on. Hollolan nahkapajalta tilattuna.

0 -koon panta. Vallan loistava apuväline koiran hallintaan.

Kuonopantaan totuttelua

Pantaa ei kannata vain heittää päähän, vaikka se onnistuisikin ilman suurempia 'sotia'. Aloitettiin sillä että tehtiin ihan kohteen kosketusta nenällä pantaan ja siitä jatkettiin niin että Liffe sai palkan työntämällä kuonon pannasta läpi. Lopulta vain syötiin pannan läpi eli vastaehdollistettiin pantaa. Yhteensä treeniä tehtiin eilen n. 3min. Solkea en vielä kiinni laittanut. Huomenna on treeniä tarkoitus jatkaa. Tämä päivä mentiin ilman harjoitusta. Kun panta saadaan päähän asti on sitä pidettävä ensin pienempiä hetkiä, pikkuhiljaa aikaa kasvattaen. Liffen ehdoilla edetään. Tarkkaan täytyy koittaa ilmeitä ja eleitä seurata, että ei mennä liikaa epämukavuus alueelle, liian nopeasti ja pitkään. Ensimmäiset pitemmät ajat sitten vielä ilman että kuonopantaan laitetaan hihnaa kiinni. Ja yhdistetään pannan pitämiseen vielä mahdollisimman paljon positiivisia tunnetiloja. Metsässä vapaana juostessa pannan pitämistä jne.. Alku meni kyllä tosi nopeasti. Garden kanssa mentiin paljon pitemmän kaavan mukaan.



Holskun pää on kuonon kohdalta niin kapea, että saa nähdä kuinka panta päässä pysyy. Apuna varmasti kuitenkin on, kun pistää hihnan toisen pään kiinni valjaisiin ja toisen pään kuonopantaan. Kuonopannalla on ensisijaisesti kuitenkin tarkoitus vain rajoittaa pään liikkumista. Äkillisissä tilanteissa saa koiran pään nenineen ohjattua pois siitä, mikä sitten ei haluttua käytöstä aiheuttaakin.

Garde, seuraamisen kestoa ja käännöksiä vasempaan

Helmikuun aikana on seuraamista tehty joltain osin lähes joka päivä.

Perusasennon paikasta tehtiin yhtenä iltana tarkkaa työtä. Käännyin aina 45 astetta Gardesta pois päin ja näin mentiin ympyrää. Palkan sai vain kun tarjottu perusasento oli oikea. Peili ja heijastava ikkuna on hyviä apuvälineitä, ettei omalla katseella tule ohjattua koiraa, vaan kokoajan voi itse katsoa eteenpäin. Garde on mielestäni aika hyvin yleistänyt tuon treenin myös seuraamisen paikkaan ja toki seuraamisen jälkeiseen perusasentoon. Seuraamisen palkkaukseen olen kiinnittänyt kokoajan huomiota ja pyrkinyt pitämään palkan suunnan tarkasti omassa jalkalinjassa. Eli omasta kainalosta suoraan alaspäin. Alla kuvakaappaus seuraamisen paikasta, joka on jo aika hyvä.

Seuraamisen paikka

Käännöksiä vasemmalle

90 Asteen käännös vasemmalle rupeaa sujumaan ja sitä ollaan tehty aikas paljon. Olen pyrkinyt olemaan johdonmukainen käännöksissä ja vaatii varmasti minulta enemmän kuin koiralta. Alla oma toiminta palasteltuna, mitä minä teen:

1. Vasen jalka astuu eteenpäin.
2. Kantapää osuu maahan.
3. Vasemman jalan varpaat kääntyy vasempaan suuntaan n. 20 astetta.
4. Paino lähtee siirtymään vasemmalle jalalle.
5. Päästän pienen suhahdusäänen (lähes olemattoman).
6. Ylävartalo lähtee kiertymään kääntösuuntaan vasemmalle.
7. Ylävartalo ja vasen jalkaterä kiertyy loppuun asti 90 astetta vasemmalle.
8. Paino on täysin vasemmalla jalalla ja jalkaterä sekä ylävartalo käännetyssä suunnassa.
9. Oikea jalka siirtyy takaa kerralla menosuuntaan.

Vasta-alkajana minun piti oikeasti harjoitella ilman koiraa moneen kertaan.. Ja silti ei aina ole omat palaset kohdallaan. Silloin Gardenkin on vaikeampi hahmottaa käännöksen jyrkkyys. Apuääntä en oikeastaan enää tarvitse. Suhahdus kyllä auttoi Gardea hyvin ennakoimaan että käännös tulee. (Kiitos Noora vinkistä ;) Nyt Garde lukee tulevan käännöksen jo minun ylävartalosta, jos vain muistan itse olla selkeä. Jos en ole tarpeeksi selkeä, niin voi olla että käännöksissä Garden kontakti tippuu juurikin minun epäselvän ylävartalon toiminnan vuoksi. (Ehkä se vilkaisee minun jalkojen suunnasta tarkemman linjan, mihin käännytään?) Oma ryhti pitää muistaa pitää hyvänä. Eniten pistää vielä omaan silmään, että sitä vaan tuijottaa alaviistoon, eikä suoraan eteenpäin. Ehkä yritän itselleni selittää, että vähän on koitettava katsoa koiraakin, jotta kontaktissa pysyy ja sitä rataa. Vallan loistavaa olisi kun hallilla olisi peilejä. Joillain hallilla niitä löytyykin, mutta ei näistä kahdesta, missä nyt on käyty.

 

Käännöksiä vasemmalle. Koostetta helmikuun treeneistä.

Seuraamisen kestoa

Luotan siihen että kesto tulee vähän niinkuin itsestään. Kaikki muut palaset kun on kohdallaan, niin  kesto lähtee kasvamaan omalla painollaan. Vahvisteaikataulu täytyy varmaan ottaa apuun seuraaviin treeneihin, kun kestoa tehdään. Tulostimen kanssa on vain pieniä erimielisyyksiä. Mutta siis aika hyvin, että kun kestoa vain testattiin, niin sitä oikeasti sieltä löytyi sen reilu 20 askeleen verran, ilman kummempaa hieromista.

 





 

 

Harkitusti olen lelupalkkaa ottanut treeneihin mukaan. Palkkarepimiset on olleet kohtuullisen lyhyitä. Määrällisesti mennään maltilla 1-2krt/treeni tai en lainkaan. Ja nyt tuntuu että ollaan löydetty aika sopiva määrä. Repiminen käytöksenä on jäänyt lelupalkkaan ja tuonut vain mukavasti innostusta lisää tekemiseen, ilman että käytöstä on ruvettu yleistämään ja viljelemään muihinkin tilanteisiin.

 

Liefje, maahanmeno

Toiminnan aikaansaaminen

Liffellä on jo olemassa maahanmeno toisella vihjeellä. Sana maahan on vihjeenä maahanmenolle, jonka koira saa toteuttaa ihan miten tykkää, kunhan on maassa. Eli ei väliä, jos istumisen kautta menee, tai maassa ollessa röhnöttää tai makaa vain kyljellään. Kunhan vain on maassa. Samalla käytös on myös Gardella ja samalla vihjeellä. Maahan vihje on tehty Liffelle ihan vain poimimalla, eli kun Liffe on jossain tilanteessa tarjonnut maassa oloa, niin olen sitä vahvistanut ja liittänyt vihjeen.

Nyt on Liffen kanssa tehty pari viikkoa toko maahanmenoa. Eli tarkoitus on että koira menee etupää edellä maahan, tai sitten etu- ja takapää laskeutuu maahan täsmälleen samaan aikaan, mutta takapää ei missään nimessä saa lähteä laskeutumaan ensin. Ja kun maassa ollaan niin siinä ei röhnötetä, eli valuta toiselle kyljelle. Nenän suunta on mielellään eteenpäin. Tälle liikkeelle tuli Kakaralle vihjeeksi: pam.

Viime kesänä jo kokeilin kohdekepin kanssa maahanmenoa. Parhaimmillaan sain käytöksen, jossa koira pomppasi puolimetriä tai enemmän taaksepäin istumaan ja sen jälkeen maahan. Jätettiin siis homma vain hautumaan. Viime loppukesän päätös olla treenaamatta, muita kuin peruskäytöksiä (lähellä pysyminen, luopuminen, rauhoittuminen, kohteet) oli Liffen kohdalla hyvä. Kun miettii että saatiin nyt n. 2vk treenillä kakaralle kohtuu nätti maahanmeno, ilman että on tarvinnut kummankaan tuskastua.

Paljon tarvitaan vielä yleistämistä, häiriöiden siedättämistä, kestoa, vihje-erottelua ja joskus hamaassa tulevaisuudessa myös etäisyyttä, mutta itse liike on saatu nyt hyvinkin vähällä treenillä hyvään alkuun.

 Videolla ollaan täysin uudella parkkipaikalla,

jossa oli vielä kaksi vierasta ihmistä heittämässä frisbeetä. Eikä minun tarvinnut leikata pois säntäilyä, tai ihmisten kyttäämistä. Kakaran työmoottori oli hyvin käynnissä.

 

Liffen suhde minuun on kehittynyt hyvin

 Liffen kanssa ollaan keritty hyvin rakentamaan meidän suhdetta. Olen palkannut paljon lähellä pysymistä, minuun päin suuntautuvia liikkeitä ja kontakteja. Ollaan opeteltu rauhoittumaan yhdessä maan rajassa ympäristöä katsellen. Ja nyt kun olemme jo aikalailla samaa tiimiä niin eri vihjeiden kouluttaminen on ollut todella helppoa. Liffen ei tarvitse niinkään epäillä minua tai tarkkailla ympäristöä. Kakara on myös oppinut oppimaan. Luopumisvihje irti, toimii tällä hetkellä jo lelusta irroittamisessakin. Ja se on mielestäni tosi hyvin, sillä se on Liffen ensimmäinen vaativampi liike, johon on vihje liitetty.

Leikkiminen tuntuu olevan Liffelle todella tärkeää. Sen mielestä on ihan huippua, kun lelu tulee kuvioihin ja pääsee siitä kisaamaan. Toinen on sylissä tai vieressä köllöttely. Kakara on aina kärppänä paikalla, jos satun sohvalle menemään. Liffe nauttii rapsutuksista kuin kissa, enkä ihmettelisi jos oppisi vielä joskus kehräämään.

Vähän vielä talvihauskaa

Garde, seuraaminen

Oppimishistoriaa

Vähän täytyy kertoa Garden oppimishistoriaa, josta selviää hyvin, miksi ollaan tässä vaiheessa seuraamiskäskyn harjoittelussa. Garden tullessa meille, minulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä koirien kouluttamisesta ja onnistuin opettamaan hihnankiristymisen lenkeillä vihjeeksi, että nyt täytyy istua. Kun Garde lähti viereltä ja hihna kiristyi, silloin minä pysähdyin ja koira veti vielä aikansa pääsemättä eteenpäin ja lopulta istui, jolloin hihna löystyi ja lähdin liikkeelle. Tuota liikesarjaa en kauaa kerinnyt tekemään, ehkä jokusen viikon, mutta soppa oli valmis. Pentukoiralla kun kaikki vahvisteet (tässä hihnan löystyminen) toimii niin hyvin. Hyvin koira oppi istumaan.

Kun aloitin Jyväskylän Tokokerhossa käymisen tammikuussa 2012, niin alkoi opettelu hihnassa kävelemisessä. Hihna vaihtui liinaan, oisko ollut 15m tai 20m ja opeteltiin vihjeelle minun lähellä kulkeminen. Mennään -käsky on semmoinen jolla Garde kulkee minusta max. metrin päässä. Mennään vihjeen tekemisessä on ihan hurja massa, eli määrä, mitä käytöstä on tehty. Mennään vihjeen alla Garde käytti ylivoimaisesti eniten seuraamispaikkana; n. 40cm minusta irti, vasemmalla puolella, kuono eteenpäin. Ja siinä pystytiin ilman hihnaa menemään niin pitkästi kuin halusin.

Jos koiralla on lukematon määrä toistoja, jostain tietystä tavasta toimia ja se on ollut koiralle hurjan kannattavaa. Eli koira on päässyt eteenpäin lenkillä, ilman että hihnaa yleensä edes on, niin on aika haastavaa perustella että miksi sen kannattaakin yhtäkkiä kulkea tiiviisti minussa kiinni, kuono minua kohti. Gardelle vielä jostain syystä erityisen haastavaa. Asentona/käytöksenä itsessään seuraaminen on jo jotenkin älytön, jos miettii että kyllä sitä ihmisenäkin katsoo eteenpäin, minne on menossa, eikä tuijota kaveria, vaikka vierekkäin käveltäisiinkin. Ja kokoeroakin kun kuitenkin on paljon, niin että pitää koiran katsoa vielä yläviistoon...

Garde ja Liffe, mennään käsky syksyllä 2014

 

Alkukesästä 2014 kävin Jaana Rajamäen Treenaa taitojasi, kouluta koiraasi -viikonloppukurssilla. Ja Jaanan innoittamana vain koko kesän vahvistin seuraamisia. Eli vapaana metsälenkillä, kun Garde tarjosi itse seuraamista, niin palkkasin kokoajan vain lähempänä ja lähempänä tapahtuvia seuraamisia. Jossain vaiheessa nostin kriteeriä (eli mitä koiran täytyy tehdä saadakseen palkan) että koiran piti vilkaista minua ja kasvatin kontaktin kestoa pikkuhiljaa. Teimme siis toiminnan aikaansaamisen täysin uusiksi ja vahvistin tuota seuraamiskäytöstä n. 3-4kk, kunnes Garde tarjosi jo parhaimmillaan 15 askeleen tiivistä seuraamista, kuono minua kohti, ilman siis mitään vihjettä. Aiemmin olin tehnyt tuon toiminnan aikaansaamisen, n. 3-5 askeleeseen ja liittänyt sen jälkeen vihjeen... ei riittävää.. ainakaan Gardelle. Nyt tehdään seuraaminen siis kolmatta kertaa, kolmannelle vihjeelle :)



Seuraaminen

Syksyllä 2014 lähdin Koirakoulu Leikkiinkutsun Tanja Mäennenän opastuksella tekemään seuraamista vihjeelle. Ensimmäiset viisi askelta oli hurjan vaikeat. Vaikka koira lähti mukaan ja kontakti ehkä olikin hyvä, niin viimeistään kolmen askeleen jälkeen tahtoi pullahtaa Mennään -vihjeen käytös pintaan. Eli Garde irtaantui pienen matkan päähän ja kontakti tipahti. Kun tajusin täysin kokonaan pudottaa käytöstä tuon mennään -käskyn, niin seuraaminen lähti onnistumaan. Seuraaminen näytti pitkään vielä tosi, tosi laiskalta. Työmotivaatiota Gardella sain kasvatettua huimasti ihan vain tekemällä kohdetyöskentelyä. Treenien alkuun kuonolla kosketusta kosketuskeppiin, kauemmaksi vaaputtimeen ja muiden treenaajien kosketuskeppeihin, sekä kuonolla käsikosketusta omaan ja treenikavereiden kämmeneen. Alla video missä mennään nyt.

 

 

Videoiminen on oikeasti ihan huippuhyvä työkalu oman toiminnan parantamiseksi.

 

Mitä parannan omassa toiminnassa seuraavaksi:

 

- Palkka annettava vielä korkeammalta ylhäältä alaspäin ja tarkemmin omaa kylki/jalka -linjaa pitkin. Eli samalla myös taemmaksi, kun mitä videolla palkkaan. Aiemmin (viime vuonna) olen palkannut korostetusti omien kasvojen suunnasta, mutta sillä seuraaminen ja perusasento jää liian eteen.

 

- Reippaampaa kävelyä. Kun hidastan kävelyä, niin Garde tiivistää seuraamista, mutta vauhtia täytyy saada lisää. (Tässä videossa tosin olen ollut 2vrk kovissa selkäkivuissa, joten liikkeet kaikkinensa mulla tosi varovaisia)

 

- Käännöksiin selkeämpi oman ylävartalon kääntyminen ja askellus. Näitä pitää vielä kuivaharjoitella paljon, eli tehdä ilman koiraa, jotta en suotta sotke omalla käytöksellä koiran toimintaa.

 

Miten jatkan eteenpäin?.. tavoitetta

Kunnianhimoisena tavoitteena olisi saada BH koe suoritettua keväällä tai alkukesästä. Seuraamiseen pitää siis saada hurjasti kestoa lisää. Tosin kun käytösketju: perusasento > kontakti > liikkeelle lähtö > kontaktin pysyminen > pysähtyminen > perusasento > edelleen kontaktissa, on nyt kohtuullisen hyvällä mallilla, niin toiminnan lisääminen pitäisi olla sitten jo paljon helpompaa. Paljon vain yleistämistä, eli käytösketjun (seuraamisen) tekemistä eri ympäristöissä, erilaisissa häiriöissä ja välillä helpossa ympäristössä (tutulla kentällä) seuraamiseen kestotreenit.

Käännökset pitää saada omilla askeleilla varmoiksi ja sitten koira mukaan. Kun kestoa rupeaa olemaan ja käännökset onnistuu, niin pitkiä seuraamistreenejä tehtävä aina vain vaikeammissa häiriöissä. Saas nähdä mitä tulee, vai tuleeko mitään? Oltiin me jossain vaiheessa varmaan puoli vuotta tekemättä seuraamista, kun ei siitä vain tullut mitään.

 

Palkkaamisen vaikeus ja lisää tekemisen meininkiä

Draivin saaminen tuohon seuraamiseen onkin taas omanlainen haaste.. Lelupalkkaamisella sitä saa helposti lisää, mutta se ei oikein tahdo Gardelle käydä herkän ylikuumenemisen ja repimiskäytöksen nopean yleistymisen vuoksi (kts. edellinen blogikirjoitus). Käytiin leikkimistä harjoittelemassa Koirakoutsi Areenalla 31.12.2014 ja leluun tarttuminen vahvistui muutamalla reipimislelun palkalla ihan järkyttävä määrä. Joten 1-2min seuraamisien jälkeen teemme juoksemalla ison ympyrän, jossa Garde pääsee oikeasti ravaamaan ja palkkautuu liikkeellä hyvin. Samalla hommaan tulee vauhtia ja koiran mielentila on innostuneempi tekemisestä. Voi olla että lelua täytyy jollain kohdalla vielä kokeilla, mutta nyt on ainakin jonkin aikaa lelut kaapissa. Todella harkitusti voi lelupalkan vielä ottaakin käyttöön, mutta se pitää olla tarkkaan mietittynä: mitä, missä, kuinka paljon ja miten sen lelupalkan antaa.

 

Loppuun vielä perusasennon häiriötreenistä video.. Tässä ei ole kriteerinä missä kohtaa koira istuu, kunhan istuu ja tuijottaa minua ja luopuu eli ei tuijota palkkaavaa kättä.

 

 

 

Seuraamisen käytösketjuna voi pilkkoa todella pieniin osiin, joista jokaista pientä yksityiskohtaa voi hioa erikseen ja tehdä tarkempaa työtä, jotta lopulta kun kaikki liikesarjan palaset pistetään kasaan, niin syntyy häiriöitä hyvin sietävää, kestävää ja rennon kaunista seuraamista.

 

Treenaamisen iloa kaikille!

 

Sitä saa mitä vahvistaa

Ruokakuppia meillä on käytetty hyvin harvoin. Jouluna viimeksi meni 2pv ruokakuppiruokinnalla ja sitä ennen viime kesänä. Joulun aikaan oli koirien ilmeet näkemisen arvoiset... Voiko ruoka tippua nenän eteen ilman että sitä on ansainnut? Kun meillä ei yleensä voi. Ruoalla on niin mainio vahvistaa haluttuja käytöksiä. Ruualla motivoiminen on helppoa, jos koira on oppinut että töitä on tehtävä sen eteen. Ruoan etuna on nopea vahvistetiheys, palkan antamiseen menee helposti alle 1 sekunti. Ruoan antamisen suunnalla ja paikalla saadaan lisää vahvistetta tehtyyn käytökseen, eikä koira sen kummemmin kuumene tai nosta kierroksia palkasta.

Kun taas lelupalkalla olisi helppo saada opittuihin käytöksiin, vaikka seuraamiseen lisää sitä jotain intoa ja tekemisen meininkiä ja vauhtia. Palkkaustiheys toki silloin kärsii koska lelupalkan antaminen aina väkisin rikkoo käynnissä olevan käytöksen. Lelupalkan jälkeen on pakko antaa uusi vihje vaikka seuraamiselle, vaikka itse liikkeessä olisi jo todella pitkä kesto. Jos paikkamakuun palkkaa lelulla, niin viimeistään siinä vaiheessa uusi vihje tarvitaan. Vai onko kukaan nähnyt paikallaan leikkivää koiraa? Pallon heitto palkaksi tuhoaa viimeisenkin vahvistetiheyden ja minä en silloin enää ole kovin isossa osassa palkan suunnan kannalta. Pallon heitto ei kovin paljoa vahvista seuraamisen kontaktia. Patukalla tai jollain muulla repimislelulla palkan paikka pysyy mukavan lähellä ja mistä lelu ilmestyy, eli palkan suunnalla voidaan vahvistaa seuraamista.

Lelupalkalla vahvistetaan kuitenkin niin paljon muutakin, kuin sitä asiaa mitä tehtiin ennen palkkaa.

Mitä sitten koira tekee kun sitä palkataan patukalla? Saalistaa ensin lelun kiinni, puree kiinni ja lopulta repii saalista, ehkä veisi sen piiloonkin revittäväksi, jos päästäisi irti. Siinä vaiheessa kun on käyty kiinni ja revitään on mennyt jo ainakin se 2-3s palkkaamiseen ja muistaako Garde ensimmäisen sekunnin jälkeen, että tämä on palkka jostain aiemmasta käytöksestä? Minä epäilen suuresti. Silloin lelulla palkkaamisessa palkitaan, eli vahvistetaan saalistamista, puremista ja repimistä, jotka on luontaisia käytöksiä, jotka liittyy syömiseen. Kaikilla koirilla on ainakin yksi yhteinen luontainen käytös: syöminen. Ja miten koirat luontaisesti syö: saalistaa, puree kiinni ja repii ja kantaa sivummalle piiloon jos pystyy.

Hyvin vahvaa luontaista käytöstä - saalistamista -

Sitten päästään jälleen Gardeen ja lelupalkkaan. Garden luontaiseen käytökseen, repimiseen, joka tällä hyvinkin rodunomaisella yksilöllä on todella vahva. Vaikka suurin osa Garden nähneistä ei sitä tahdo uskoa, kun koulutuksen avulla on sammutettu muutama hyvinkin vahva luontainen käytös. Viimeisen reilun kuukauden aikana olen käyttänyt, sisäistä varoituskelloani uhmaten, lelupalkkaa. Garde kun ei muuten vaan kuumetessaan ole käynyt käteen tai vaatteisiin kiinni pitkiin aikoihin. Tuloksena saatiin sitten hiekkakuopilla juostessa käytös, jonka sammuttamiseen olen lähes 3v käyttänyt aikaa.
Garde kävi näykkäsemässä reidestä, kun oli niin hauskaa. Oma moka ja huusin ei. Siis ei saa huutaa, se on sama kun Gardelle sanoisi että käy päälle. Ja sana ei, ei sinällään merkitse Gardelle mitään. Oikea käsky on jätä. Garde otti hieman ilmaa minusta, sen askeleen verran ja kävi käteen kiinni. Onneksi vain kämmeneen, johon oli helpompi reagoida vetämällä käsi pois. Ja mitä koira aattelee, hei me leikitään, toi lähti leikkimään mun kanssa, kun kerran saalis karkaa ja uusi hyökkäys. Siinä vaiheessa tajusin sanoa napakasti maahan ja koira pölähti lumeen. Ajallisesti kolmeen kiinni käymiseen meni ehkä 3 sekuntia. Niin kauan mulla kesti, että tajusin käskeä koira maahan ja arvaatteko että kesti kauan ennen kuin leikkipalo sammui Garden silmistä. Hittolainen. Maattiin siinä minuutin verran ja kun Liffe pomppi ympärillä ja sitä rataa, niin aattelin että jospa se sen perään lähtisi leikkimään, mutta ei. Suoraan käteen tulossa kiinni, vapaa käskyn jälkeen. Nyt heti perään käsky maahan. Sitten maattiin hyvän aikaa, kunnes Gardelle riitti.. Oli nähtävästi ymmärtänyt yskän että en halua olla osana repimisleikkiin, joten kävi lähimpään puuhun kiinni. Ja lähti ilman vapautus -vihjettä..

 

Sitä siis todellakin saa mitä vahvistaa.

 

Gardelle lelupalkka ei käy. Sen avulla saadaan paljon käytöksiä, mitä en halua vahvistaa. Liffelle lelupalkka todennäköisesti käy ja sen kanssa sitä on käytettykin. Liffellä lelupalkka pysyy leikin tasolla, ainakin vielä. Gardella menee hetki ja leikkiminen muuttuu jonkin sortin saaliskäyttäytymiseksi, jolloin ei enää leikitä vaan silloin johonkuhun sattuu. Toisten koirien kanssa Garde pystyy leikkimään, mutta toiset koirat ei olekaan ruokaa. Minä olen yhtä kuin ruokahuolto.

Liefje ja peruskäytökset

Kakaran kanssa on mennyt nyt reilu puoli vuotta (mitä tämä koiruus on meillä ollut) lähinnä peruskäytösten harjoittelussa. Käytöksien vahvistamisessa ei alussa käytetä käskyjä, vaan kun koira tekee jonkin halutun asian, niin merkitään se ehdollisella vahvisteella ja palkka perään. Palkan suunnalla myös vahvistetaan haluttua käytöstä ja sen suuntaa.

- Rauhoittuminen
- Lähellä pysyminen (kohteen lähellä pysyminen)
- Luopuminen (kohteesta pois päin meno)
- Kohdetyöskentely (kohdetta päin suuntautuva toiminta)

Rauhoittuminen
Rauhoittumisen taito on Liffellä luonnostaan todella hyvä. Tosin kiihdytään herkästi nollasta sataan ja ylikin. Jos ollaan kuitenkin lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa Liffen ei tarvitse pelon vuoksi reagoida, niin rauhoittuminen käy kohtuullisen helposti.
Monesti rauhoittumistreeneihin sekoittuu myös luopumista, kun ensin on luovuttava jostain, mikä on kierrokset nostanut kattoon ja sen jälkeen pitäisi vielä osata rauhoittua. Näitä tulee esimerkiksi jokaisessa ohitustreenissä, joissa vielä käytän Liffellä apuna autoja (näköestettä). Lähes jokainen ohitus kuitenkin kiihdyttää jollain tasolla, niin auton taakse mennään rauhoittumaan ja kun kierrokset on alhaalla, kuin myös ohitettavalla koiralla, niin lähdetään uuteen ohitukseen.
Jokainen ulos lähteminen on myös oma treeninsä. Kun laitan ruokaa valmiiksi lenkille lähtöä varten, niin molemmat koirat tulee keittiöön ja rauhoittuu lattialle makoilemaan. Kun kierrokset on selvästi nollassa, vaikka tiedossa on ulos lähtö, niin annan palkan (yleensä makupala sisältää vielä vitamiinitabletin) ja palkan suunta lattiaan päin. Alla video ovesta poistumisesta. Ja koirat todella tietää että nyt mennään autoon. :D

Lähellä pysyminen
Liffe ei alussa sietänyt jalkoja, joten lähellä olemisessa oli aika löyhä kriteeri. Kohtuullisen äkkiä luottamus kuitenkin kasvoi ja palkan paikalla on helppo tiivistää lähellä pysymistä. Viimeaikoina olen nostanut kriteeriä (helpoissa häiriöissä) niin että Liffen kyljen pitää hipaista minun reittä, jos pysytään sivulla.
Oleellinen osa lähellä pysymistä on myös kontaktihyppely.. jossa haetaan vielä Liffen kanssa palkan tasapainoa ruoan ja minun liikkeen suunnan kanssa. Tästä täytyy muotoilla ihan oma blogikirjoitus. Yksi tärkeimmistä koiran käyttäytymistä on kuitenkin omistajan lähellä pysyminen, joka mahdollistaa irrallaan lenkittämisen ja monta monituista muuta juttua.
Kohteen lähellä pysymistä on myös auton kontti, oma piha ja kesämökin piha. Piha on sen verran laaja käsite, että se on jo haastavampi koiralle piirtää, jotta se tietää mitä halutaan. Tätä olen vahvistanut vain sillä että jos pysytään halutulla alueella, niin saa touhuta omiaan, jos astutaan rajan yli, niin luokse kutsu ja siitä palkka. Mökillä pidettiin koko kesä hyvät luut pihassa, eikä koirat karanneet koko kesänä kertaakaan. Sitä odotellessa että koira ketjuttaa palkan, eli hakeutuu rajan yli, jotta saisi palkaksi luokse kutsun...
Jokainen lenkki ja pihalla olo sisältää myös palkkausta kun koira tulee luokse. Viimeisen n. kuukauden aikana olen vähentänyt palkkaamista vapailla metsälenkeillä, joka on lisännyt lähellä pysymistä. Ollaan siinä vaiheessa että Liffe juoksee lähes taukoamatta Garden ( joka on n. 30m säteellä minusta) ja minun väliä. Välillä käy touhuamassa omiaan ja taas tulee luokse. Palkkaan luokse tuloista noin joka 3-5:llä kerralla. Pari viikkoa sitten nostin kriteeriä metsälenkeillä (helpoissa häiriöissä) niin että kerkeän laskea hitaasti kahteen, kun Liffe kulkee vierellä, ennekuin merkkaan ehdollisella ja palkkaan. Pikaisia käväisyjä en noteeraa mitenkään.

Luopuminen
Kohteesta luopuminen oli alkuajat lähinnä vastaehdollistamista ja sitä kautta ketjutettuna luopumista. Esimerkiksi pyöräilijän saapuessa kohti... Liffe jäykistyi jo hyvän matkan päästä. Häiriöt (polkupyöräilijät) merkkasin ja merkkaan ehdollisella vahvisteella kuten kaikki muutkin mahdolliset ärsykkeet, jotka aiheuttavat Liffessä jonkinlaisen kiihdyttävän reaktion ja palkka annetaan tarvittaessa ensin kohteen suuntaan, sitten uuden ehdollinen jälleen, kun koira katsoo ärsykettä, minun suuntaan.
Pian saatiin ketjua jo aikaiseksi, että kun tulee jokin ärsyke, joka kiihdyttää, niin Liffe jo rentoutuu, nuolaisee ja kääntyy minua kohti. Osaan ärsykkeistä ollaan siis jo klassisesti ehdollistuttu. Paljon on vielä asioita joita vastaehdollistetaan kaukaa ja jos tuntuu että ohi ei päästä ilman vahvaa reaktiota, niin kierretään tai väistetään pitkin puskia. Isännältä odotan käyttöohjeita ja GoPro kameran lainaamista, jotta lenkillä tapahtuvista tilanteista saisin käytännön videoita.
Luopumista ollaan tehty myös vihjeelle 'irti'.

Kohdetyöskentely
Tätä on tehty paljon, siis todella paljon. Kohteena ensin kohdekeppi minun kädessä, joka on yleistetty moniin paikkoihin ja jolle on ajettu hurja määrä erilaisia häiriöitä.
Tämän jälkeen ja samaan aikaan on vahvistettu käsikosketusta. Kosketus minun ja muiden kämmeneen. Vieraaseenkin on helpompi tutustua, kun tietää kämmenen nähdessään, että siihen voi käydä koskemassa ja samalla haistamassa ja se on ihan huippu juttu.
Viime aikoina on tehty paljon 'vaaputinta'. Eli kohde ei olekaan ihmiseen päin, vaan selkeää ulkopuolista kohdetta päin. Tätä on yleistetty eri kentillä ja sitä myöten erilaisissa häiriöissä.

Peruskäytökset
Olen pyrkinyt vahvistamaan Liefjen omaa toimintaa erilaisissa häiriöissä ja paikoissa niin, että minun tarvitsisi mahdollisimman vähän vihjeillä johdattaa Liefje epämukavista tilanteista läpi. Ja monet ennen niin vaikeat tilanteet meneekin nykyään todella hyvin. Esimerkiksi kun joku tulee vastaan (kohde josta luovutaan), niin Liffe jo tarjoaa kontaktia ja tulee minun luokse.  Tai jos ollaan kiihdyttävässä paikassa jollain uudella kentällä, jonka vieressä vielä kiljuu lapset (Lapset on kohde joka kiihdyttää. Liffe tarjoaa rauhoittumista kiihdyttävän tilanteen tullen, johon ketjutetaan kontaktin otto. Tämä on kyllä hiton vaikeaa. Etäisyyttä tarvitsee olla tarpeeksi..), niin kontaktia kakara jo ottaa kohtuullisen hyvin, eikä karvat pystyssä ja keho jännittyneenä odota sitä että viimeinenkin hermojänne repeää.
Sinänsä kyllä mielenkiintoista, että vaikeinta Liffelle eri tilanteet on pimeässä, vaikka suurin osa lenkkeilystä tapahtuukin pimeän aikaan, joten luulisi niihin tottuneen. Uskon että epävarmuus pimeässä johtuu koiran kokemattomuudesta, ja kun vastaan tulevan ihmisen tai koiran silmät ja kasvojen ilmeet ei niin erotu pimeällä, niin väistämättä varovaisuus kokemattomuuden vuoksi lisääntyy.  Työkoneet saa taas pitää vaikka mitä räminää ja niihin ei reagoida. Juuri testattiin isännän kanssa roskakatoksessa, jossa ei ollut loppuajasta edes valoja, pelti ja lasitölkkien heittely. - Eipä juuri reaktiota- katseli ympärilleen... Sain hymyn tällekin päivälle :)